Karila antoi pojan ottaa grilliltä mitä halusi.
Kuusitoistavuotiaalla oli melkein aina nälkä, hän tiesi. Elias oli perinyt hänen ruikunhoikan rakenteensa. Jos he olisivat harrastaneet juoksua, he olisivat olleet pitkien matkojen miehiä.
Pietarsaaren Korv-Göran oli asiallinen grilliravintola, mutta Karilalle ei nyt maistunut. Oli tärkeämpää saada nettiyhteys auki ja selville, miten Vaasaan huoltoasemalle sijoitettu skimmausvehje toimi.
Hän oli investoinut laitteisiin paljon. Elias ei sitä tajunnut, poikaa selvästi nyppi että isä oli ryhtynyt tällaisiin varkauksiin, asentamaan luottokorttien kopiointilaitteita vartioimattomille kylmäasemille. Poika ei tunnistanut, että tässäkin työssä oli haasteensa. Ei huijauksia noin vain tehty, ne piti harjoitella ja suunnitella. Ja osata hajauttaa eri aikoihin ja paikkakunnille. Suomi oli Karilalle pienten saalisten iso puutarha, jonka satoa tuli korjata huolella.
Sähköposti aukesi. Karila hyrähti tyytyväisyydestä. Siellä odotti kolmattakymmentä viestiä, kuusi oli skimmauslaitteesta.
Että tekniikka mahdollisti tällaisen. Asennettiin bensa-automaatin maksulaitteeseen vempain, joka lähetti maksukorttien tiedot tekstiviesteinä eteenpäin. Tänne ne ilmestyivät, Karilan koneen näytölle, tunnuslukuineen kaikkineen.
Hän näytti viestilistaa pojalle. Elias ahmi BaconGörania ja vain vilkaisi ruutua.
Olkoon. Poika innostuisi, kun he pääsisivät käsiksi rahoihin. Karila itse tiesi, kuinka paljon tällä tekniikalla voitettiin.
”Informeissön teknolotsii!” bulgarialaiset olivat kohkanneet laitteitaan.
Keppienglannilla he olivat selittäneet, miten skimmaus parhaimmillaan toimi. Kerättiin luottokorttien tiedot, tehtiin korteista kopiot, nostettiin kopioilla rahaa. Ei liikaa, ei tilejä niin tyhjiksi, että kortinomistajat olisivat heti havainneet asian. Niin ehdittiin hakea skimmauslaitteet pois. Sitten uudelle paikkakunnalle, ja sama uusiksi.
Ihana it-aika. Ei ihmiskontakteja. Karila rakasti pyörittää ihmisiä puheillaan, mutta se oli aina epävarmaa ja vaativaa. Kun ohitti ihmiskontaktit, saattoi minimoida varastamisen riskit. Ja rahaa tuli.
Piti vain olla kaikessa tarkka ja nopea.
Autossa Elias röyhtäili. Koko auto lemusi mahanesteiden ja näkymättömien rajojen rikkomisen hajua. Kotona äidin luona poika ei tehnyt noin, isä tiesi.
Karila tarkisti tietokoneen karttanäytöstä reitin seuraavalle kylmäasemalle. Matkalla sinne oli Kokkola. Ehkä Eliaksen kuului saada toisenlainen oppitunti huijaamisessa.
