Isä puhui nopeasti. Hän opetti poikaansa asentamaan luottokorttien kopiointilaitteen bensa-aseman maksuautomaattiin.
“Tää on tosi simppeliä. Kato nyt. Avain lukkoon, ovi auki. Vedät kortinlukijavaunun ulos. Irrotat pihdeillä nuo kaks johtoo bensajohtojen vierestä. Ne on johdot tohon koneen näppäimistöön ja kortinlukijaan. Skimmeri kii teipillä. Pihdeillä johdot kiinni skimmeriin. Korttivaunu takas paikolleen. Masiina kiinni. Avain pois.”
Karila puhui tarkasti, Elias ajatteli. Hän selosti työnsä kuin se olisi ollut jotakin merkittävää.
”Eiks kuulosta hankalalta?” Karila intoili. ”Mut kun sen harjottelee, sen tekee viiessätoista sekunnissa. Joskus oon päässy kahteentoista.”
”Missä sä oot harjotellu?” Elias kysyi.
Piti kysyä jotakin, sanoa jotakin, ettei isä olisi nähnyt hänen pettymystään.
”Kämpillä. Mulla on siellä pari asemilta poistettua automaattia.”
Vaasan Kuninkaantien St1-kylmäasemalla Elias tuijotti kaukaisuuteen. Hänen isänsä oli pikkurikollinen. Isä oli luvannut opettaa Eliakselle huijaamista, heidän piti kiertää Suomea, kaiken piti olla – niin, mitä?
Kesän piti olla jännittävä ja jotenkin erityinen. Hänen kesänsä isän kanssa, oppimassa asioita. Paskat.
”Mistä sä ton laitteen?” Elias äsähti.
Bulgarialaisilta, Karila kertoi. Maata oli vuosi sitten kiertänyt bulgarialainen varasjoukkio, Karila oli tavannut heidät Heinolassa. Bulgarialaiset puhuivat heikkoa englantia, mutta ei siinä kieltä tarvittu, vorot tunnistivat toisensa.
”Kun ne lähti Suomesta, mä ostin nää laitteet. Ne on tehty Venäjällä. Siellä ne osaa tehdä skimmauslaitteet mihin tahansa automaatteihin. Bensa-asemien laitteet on halvimpia.”
Halvimpia, Elias ajatteli. Isä sanoi haluavansa opettaa varastamisen taitoja, ja tässä se nyt touhotti siitä mikä oli halvin kopiointilaite.
”Bulgarialaisia”, Elias sanoi.
”Nii”, Karila sanoi.
Ne olivat mukavia, hän kertoi. Mukavimpia ihmisiä, jotka hän oli tavannut vähään aikaan.
”Tällä alalla sitä oppii nopeesti näkeen, ketkä on oikeita ihmisiä.”
”Niinpä.”
Ehkä isä näki Eliaksen pettymyksen. Hän osoitti aseman valvontakameraa, jonka oli kääntänyt vinoon.
”Vain osa noista toimii, mut aina on ekaksi katsottava onko kameraa.”
Karila näytti muutkin asiat, jotka tuli hallita. Mahdollisten hälyttimien paikat. Näköetäisyydellä olevat talot. Tien tarkkaileminen.
Elias piristyi vähän. Ehkä tässä oli taitonsa. Vaikka se oli vain skimmausta, ihmisten luotto- ja pankkikorttien kopiointia.
Miten Karila sen veisi loppuun asti?
