Rovaniemelle tullessa Karila kaarsi kohti Viirinkangasta. Vieressä Elias huusi, silmät seisoen. Vauhti oli niin kova, että pojan ääni oli jo käheä kiljumisesta.
Poliisi heidän perässään pysyi mukana.
Ei pysy enää, ajatteli Karila ja käänsi Rantavitikkaan. Siellä oli oppilaitoksia ja asuinalueita.
Hän näki jalankulkijoiden järkytyksen, ihmiset jähmettyivät auton ulvoessa Ahkiomaantietä.
Poliisin musta Audi loittoni. Ensin sen nopeus putosi sataan. Pian alle.
”IDIOOTTI HULLU”, Elias huusi.
Karila tiesi, että riski oli suuri. Eteen saattoi tulla vanhus tai lapsi, täällä kulkijat eivät olettaneet minkään liikkuvan niin kovaa. Mutta juuri siksi virkavalta ei asuintaajamissa aina jatkanut takaa-ajoa.
Miksi poliisi jahtasi häntä yksin? Kuka häntä seurasi?
Hän antoi vauhtinsa pudota yhdeksäänkymmeneen, kun poliisi oli kadonnut monen mutkan taa. Elias lakkasi kiljumasta. Se vain hengitti kiivaasti.
Karila ohjasi auton ulosmenotielle. Saarenkylällä hän pysäytti tienposkeen ja jätti Eliaksen autoon odottamaan.
Yksi prepaid-kännyköistä auki. Karila tunsi kuinka sydän hakkasi, takaa-ajo oli saanut sen aikaan. Varastettu kymmenien kilojen huumelasti, joka hänellä oli auton takakontissa, oli saanut sen aikaan, paine pysyisi siihen asti että hän saisi huumeet pois käsistään.
”Saat koko lastin”, hän ilmoitti puhelimeen. ”Hinta?”
Hinnan kuuleminen kesti aikansa, välittäjä viivytteli. Se haistoi, että hän halusi lastista eroon.
Kun vastaus tuli, Karila sulki silmänsä. 80 000 euroa.
80 000 pientä suloista euroa. Ei lähellekään sitä, mitä aineista saisi katukaupassa, mutta sillä ei ollut väliä. Kiitos sinä jokin, universumin olematon henki, kaiken maailmassa tapahtuvan sattumanvaraisuus, että johdit hänet tähän.
”Miten se tehdään?” hän kysyi.
Piti saada näyte, vastapuoli ilmoitti. Niiden piti saada tutkia aineet.
”Missä? Miten?”
Hän sai tiedon paikasta ja tavasta.
”Selevä. Minä soitan kun tiiän ajan.”
Vasta suljettuaan puhelimen Karila tajusi, mikä järjestelyssä oli pielessä. Ei hän voinut itse viedä näytettä vastapuolelle. Niin ei tehty.
Hänen oli oltava lastin kanssa muualla, kun se tapahtuisi. Huumelasti oli hänen neuvotteluvalttinsa – jos vastapuoli pystyisi kaappaamaan huumeet ilmaiseksi, se ottaisi ne heti.
Kuka veisi näytteen?
Hän katsoi autossa istuvaa Eliasta. Poika ei katsonut häneen, se pelasi ja osoitti mieltään äskeisestä kaahailusta.
Oma poika. Ei ollut aikaa etsiä muita avuksi. Pystyisikö hän tekemään omasta pojastaan kuriirinsa?