Pihaan ajaa kahdeksan moottoripyörää, isot pyörät, isot miehet.
Koijari-Ekillä ei ole tilaisuutta paeta. Hän ryntää vanhan talon huoneissa, ase jukolauta missä ase on.
Compadresien lähetystö astelee sisään, kolme isoa miestä, loput piirittävät talon.
Eki polvistuu lattialle. Hän tuijottaa miesten kenkiä, raskaat kengät hänen lattioillaan, puulattioilla joiden maali on aikaa sitten repeillyt.
Nyt maalin rippeet repeilevät jengiläisten alla.
Eki ei tiedä, miksi hänen aikansa on tullut. Vuosia sitten hän on pitänyt vihaa tämän joukon johtajan kanssa, oli epäselvyyttä veloista, suurista veloista. Mutta ne kuitattiin välikäsien avulla, se jupakka on ikivanha. Miksi ne nyt tulivat?
Eki ei tiedä, että hän on sijaiskärsijä. Compadreseja on loukattu, heiltä on viety arvokas huumelasti, he eivät ole löytäneet lastin viejää.
Jengin johtajan on vastattava siitä itseään isommille, Bandidoseille, joilta tehtävä lastin jakamisessa on saatu. Hänen on vastattava tapahtuneesta omalle joukolleen. Ja hän muistaa vanhat vihat.
Eki saatellaan ulos.
Kun hän näkee muut viisi miestä, silmiin nousee vedet. Hän kävelee kujaa, joka jää miesten väliin, se vie pihan korkeimmalle männylle.
Koijari-Eki, viisikymppisenä raihnainen, ei jaksa nostaa omaa painoaan puuhun.
Jengin johtaja nyökkää, ja yksi miehistä tuo talon laidalta tikkaat. Heidän ei tarvitse sanoa mitään. Pakokauhun heikentämin jaloin Eki kapuaa tikkaita puuhun.
Eki raahautuu oksalle. Hän huohottaa. Hän saa alhaalta köyden.
Kaukaa naapuritalosta katsotaan ikkunan takaa kiikareilla, mikä hulluus on tullut tänne, keskelle Yli-Iin maaseutua. Naapuri katsoo kuinka Koijari-Eki, paikkakuntalaisten halveksuma pummi, lihava ja siivoton lusmu nousee puuhun ja sitoo köyden kaulaansa. Ja pudottautuu roikkumaan.
Männyn luona tönöttää isojen miesten rinki. He seisovat hieman huojuen, on juotu, sen verran että pystytään ajamaan ja pysytään jaloillaan mutta vältetään turhia liikkeitä.
He katsovat kiikussa nytkivää miestä, humaltuneina juomista, takaa-ajosta ja tuoreesta kostosta.
Jengin johtaja tietää, että tarvittiin sijaiskärsijä. Lastin katoamisen aiheuttama vimma uhkasi hajottaa heidät, se olisi johtanut riitoihin. Lastin hukannut vartija sai jo selkäänsä, ja nyt saatiin sovitusta. Kenellekään ei ole epäselvää, kuka joukkoa johtaa ja millä otteella.
Naapuri soittaa Haukiputaan poliisille aamulla.
”Tuutteko kattomaan ku siellä on mies männyssä. Ei, ei oo tietoa miksi. Olisko se ollu masentunu.”