Elias pyyhki otsastaan veritahroja, joilla isä oli häntä huijaukseen naamioinut.
Kajaanissa etsittiin ruokapaikka, pizzeria Casa Bianca lähellä joenrantaa. Elias meni sisään edeltä, pesemään loput jäljet ja puhdistamaan kirvelevän haavan.
Karila ei malttanut olla katsomatta uudelleen moottoripyöräjengiltä viemiinsä laukkuihin. Kaksi isoa putkikassia. Täynnä khat-pussukoita.
Oli vaikea pysyä rauhallisena. Minkä arvoinen lasti oli? Kuinka ankarasti jengi yrittäisi saada sen takaisin?
Karila tunnusteli yhtä pussukkaa, pidellen sitä niin ettei kukaan voinut nähdä. Khat oli kevyttä, mutta laukullinen sitä painoi paljon.
Hän nosteli pussukoita, katsoi että ne olivat samaa laatua. Toisen laukun päädyssä oli jotakin muuta. Se ei ollut vihertävää khatia, se oli valkeaa. Tiukkoja paketteja.
Luoja. Kokaiinia.
Veri pakkautui sydämeen, Karila tunsi valahtavansa kalpeaksi. Hän veti laukut kiinni ja paukautti takakontin kannen alas. Tilanne oli muuttunut.
Elias odotti jo ravintolan pöydässä ja ilmoitti haluavansa ehkä kebabin. Poika katseli ihmeissään valkeaksi mennyttä Karilaa. Karila yritti kiinnittää huomion muualle, nyökytteli kaikelle mitä Elias sanoi, antoi hänen ottaa ison pullon Pepsiä ja pizzan ekstratäytteillä.
”Kebabeja kantsii syödä vain Lähi-idän maissa”, Karila sanoi.
Niin hän sanoi aina näissä paikoissa. Ei hän ollut käynyt kuin kerran Turkissa eikä koskaan muualla Lähi-idässä, mutta olihan oltava ruokaperiaatteita.
Elias hymähti tutulle ajatukselle. He odottelivat annoksiaan vaiti, Elias pelaten juuri saamaansa Max Paynea, Karila puntaroiden sisällään vellovia kysymyksiä.
Paljonko kokaiinia hänellä oli takakontissa? Kenen lasti se oli – oliko motoristijengi hankkinut sen itse vai toimiko joukko vain jakajana? Saattoivatko ne tunnistaa hänen autonsa, oliko joku voinut nähdä hänet?
Karila tiesi, ettei täällä ollut isoja moottoripyöräjengejä. Kajaanissa oli joskus ollut Helvetin enkelien porukkaa, mutta se oli hajonnut – osa yhdistynyt jengiin Oulussa, joku joutunut linnaan. Mutta joskus maaseudulla liikkui pienempiä tukijengejä, motoristien verkostoissa niitä käytettiin kuljettamaan asioita.
Uskalsiko aineet pitää? Nyt oli kyse niin kalliista saaliista, että sen takia miehiä hakattiin, tapettiinkin.
Entä Elias – hän oli käyttänyt Eliasta harhauttamaan huumelastin vartijan. Jengi arvaisi, että poika oli ollut mukana juonessa. Ja Eliaksen ne voisivat tunnistaa.
Olivatko ne kenties täällä jo nyt, heidän perässään?