Kalevan partio kävi katsastamassa Oulun ja Kempeleen perinteisissä mäissä, houkuttaako laskiainen väkeä mäkeen entiseen malliin.
Kello on kaksi laskiaissunnuntaina iltapäivällä. Aurinko hellii maisemaa, kipakka pakkanen seuralaisenaan. Siis melkein ihanteellinen sää perinteiseen laskiaisen viettoon: ulkoiluun ja varsinkin mäenlaskuun.
Ensin otamme suunnaksi Raksilan, Välkkylän mäen, Reikun mäeksikin joskus sanotun. Siinä on joskus ollut peräti hyppyrimäki. Nykyisin se on suosittu pulkkamäki, joka on tullut tunnetuksi etenkin opiskelijoiden laskiaisriehan pitopaikkana.
Aikamoinen pulkkamäeksi lättänässä kaupungissa.
Mäessä on väkeä, jonkin verran, voisi olla enemmänkin. Ehkä pakkanen on hillinnyt mäenlaskuhaluja.
Ensimmäisenä vastaan tulevat Toni Alatalo ja tyttärensä Senja Alatalo. Kuuluuko mäenlasku laskiaisperinteisiin?
– Kyllä niin voi sanoa. Jos on hyvä sää, tulee käytyä. Muutenkin käymme usein pulkkamäessä, Toni Alatalo kertoo.
Välkkylän mäkeen Alatalot suuntaavat pari kertaa talvessa. Etupäässä he kertovat laskevansa kotikulmilla Talvikankaalla leikkipuiston mäestä. Raksilan mäki on paljon isompi.
Tuukka Luttunen on tullut Välkkylän mäkeen lastensa Siiri ja Esko Luttusen, vaimonsa Hanna Franssilan ja naapurin tyttären Saimi Ahvenvaaran kanssa. Meno isolla porukalla on railakasta.
Perinteistä hommaako?
– Yritetään käydä mäessä jos suinkin olosuhteet ovat sellaiset, että sallivat, Tuukka Luttunen toteaa työasioihin viitaten.
Nytkin perhe olisi jo viettämässä hiihtolomaa mökillä, mutta työkiireet estivät.
– Tiistaina tulemme uudelleen, Hanna Franssila sanoo.
– Ja laskiaispullat syömme myös, hän jatkaa.
Eteenpäin. Myllyojalla on ainakin joskus laskettu mäkeä uimarannalla jokitörmällä.
Niin lasketaan nytkin. Paikalla on useampia perheitä, mutta joskus on ollut enemmän, paljon enemmän, Henriikka Korhonen ja Pekka Komula tietävät kertoa. He ovat nyt mäessä poikansa Topi Laakkosen seurana.
– Joskus on ollut paljonkin porukkaa, hyvä että sekaan mahtui, Pekka Komula muistelee.
Normaalistikin törmällä on ollut laskijoita viikonloppuisin.
Samaa Sanovat Jani ja Päivi Taskila, jotka hurauttelevat mäkeä alas lastensa Leenan ja Maijan kanssa.
Jani Taskilalle paikka on hyvinkin tuttu, sillä hän on kotoisin Myllyojalta.
Hiljalleen rantaan valuu lisää väkeä, mutta eteenpäin taas.
Toppilan ranta-alue on kumpuilevaa. Sielläkin on mäkiä, joita laskea.
Taija Kunnari on tuonut Toppilan puiston pienehköön mäkeen lapsensa Hennan, Hillan ja Hugon.
– Perinteisesti käymme laskiaisena Toppilan puistossa. Pullia tehdään kunhan on ensin oltu mäessä, Taija Kunnari toteaa.
Lapsilla riittää riemua, äiti tyytyy seuraamaan iloista menoa mäen päältä.
Läheisellä fresbeegolf-radalla lentelevät kiekot ja korit kilahtelevat.
Entäpä Kempeleessä? Sarkkiranta on perinteinen mäenlaskupaikka. Siellä on tilaa ja rinteet melko korkeita.
Sunnuntaina iltapäivällä mäessä näkyy kuitenkin vain yksi kolmen hengen porukka ja pari muuta on saapumassa paikalle.
Pakkanen kiristää otettaan. Köykkyriin.
Köykkyrissä riittää säpinää. Ei ihme, sillä paikka on etenkin pienempien laskettelijoiden ja lautailijoiden suosiossa. Hissiin on pitkä jono, pulkkamäessä ei tällä kertaa näy juuri ketään.
Aurinko painuu kohti puiden latvuksia, väki suuntaa hiljalleen kotia kohti, ehkä hernekeitto ja laskiaispulla mielessään.
Laskiaisperinteet ovat yhä kunniassa, mutta kommenttien perusteella ennen väkeä pulkkamäissä oli enemmän ainakin laskiaissunnuntaina.
Miten lie tiistaina?
