Ratameloja Jenni Honkasen voimat riittivät Ateenassa kahdeksanteen sijaan kajakkiyksikköjen 500 metrin loppukilpailussa. Eväitä vielä parempaankin olisi ollut, mutta pistesija tyydytti suomalaista.
Honkanen kuuluu Suomen Ateenan-joukkueen harvoihin venyjiin. Hän itse oli etukäteen asettanut tavoitteeksi finaalipaikan, jonka toteutumiseen ei Suomessakaan kovin moni uskonut.
Naisten 500 metriä voitti vakuuttavasti Unkarin Natasa Janics, jolle Honkanen hävisi kuutisen sekuntia. Seitsemänneksi meloneesta Britannian Lucy Hardysta suomalainen jäi vain 0,2 sekuntia.
- Kahdeksas sija olympialaisissa on sellainen, että siihen on oltava tyytyväinen, Honkanen sanoi.
Heti finaalin jälkeen hän jäi harmittelemaan lähtöä, joka ei sujunut aivan toivotusti. Schiniaksen soutu- ja melontastadionilla tuiversi aamulla tuuli puuskittaisesti sivusta, ja se aiheutti startissa vaikeuksia.
- Lähtöni oli huono. Se jäi pikkuisen harmittamaan. Tuulen puuska käänsi kanoottiani ennen starttia sivuttain, ja jouduin lähtemään vinosta asennosta.
- Kokonaisuutena olen kahdeksanteen sijaan todella tyytyväinen, Honkanen summasi.
Tuuli sotki lähtövalmisteluja
Torstain välierässä Honkanen ja hänen kilpatoverinsa saivat meloa lähes tyvenessä. Lauantaiksi keli muuttui, kun tuuli puuttui finaalissa peliin.
- Tällainen keli erotteli jyvät akanoista, Honkanen antoi tunnustusta voittaja Janicsille, hopealle meloneelle Italian Josefa Idemille ja pronssia vieneelle Kanadan Caroline Brunet'lle.
Honkasen hyveisiin 500 metrillä kuuluu kipakka loppurutistus. Suomalainen oli matkan jälkimmäisen puolikkaan neljänneksi nopein. Välierässä hän oli ratkaissut finaalipaikan itselleen vahvalla loppuvedolla.
Parantamisen varaa finaalissa kuitenkin jäi.
- Olin britti Hardya jo edellä, mutta hän ehti lopussa ohitseni, Honkanen harmitteli.
Tuuli voimistui Schiniaksessa aamupäivän mittaan, mutta ei häirinnyt naisten 500 metrin yksikkökilpailua kovin raskaasti.
- Ehdimme pois vielä kovemman tuulen alta, Honkanen kuvaili.
Tampereen Hervannassa teknillisen yliopiston tuotantotalouden laitoksella opiskeleva Honkanen ei vielä lauantaina osannut eritellä lajitulevaisuuttaan. Hän on kajakkiyksikköjen ohella melonut kaksikkoa Filippa Sjöbergin kanssa.
Uskoa tulevaisuuteen
Melonta on yksi lukuisista lajeista, joka suomalaisessa julkisuudessa jää esimerkiksi mediaseksikkään jääkiekkoilun rautasaappaiden alle. Honkasen kahdeksas tila ja Kimmo Latvamäen yksikköjen 500 metrillä olympia-Sydneystä toisintama 13. sija ovat olympiamelojiemme lähtökohtiin nähden erittäin kovia suorituksia.
- Tämä antoi uskoa tulevaisuuteen. Ero kärkeen on otettavissa kiinni, Honkanen suunnitteli.
Melontajoukkueen lajijohtaja Jorma Lehtosalo myönsi, että Honkasen topakka välieräesitys torstaina antoi finaalia ajatellen toiveita jopa paremmasta.
- Nähtyä parempaankin oli eväitä. Jennin välieräesityksen perusteella jopa finaalin viides sija näytti olevan realismia, Lehtosalo eritteli.
- Tässä finaalissa huomasi sen, että varsinkin naiset ovat melkoisen haavoittuvaisia tuulen vaikutuksille. Aikaerot repesivät todella suuriksi, Lehtosalo huomautti.
Jenni Honkasen kahdeksas sija on parasta, mitä suomalaisilla naismelojilla on esitettävänään sitten kesällä edesmenneen Sylvi Saimon ja tämän hankkiman 500 metrin olympiakullan Helsingin kotikisoista 1952. Eila Kyröläinen oli kajakkiyksikköjen 500 metrin finaalissa Rooman olympiakisoissa 1960. Miesten puolella Mikko Kolehmainen oli 500 metrin yksikköjen seitsemäs Atlantassa 1996.
