Finnparanoidsin nettisivut osoitteessa www.parapara.fi ja foorumi osoitteessa www.tokyo.fi. Niiltä löytyy opetusvideoita ja tietoa sekä lajista että ajankohtaisista tapahtumista.
Kovin monen tanssilajin edustaja ei ilahtuisi, jos lajia kuvaisi hölmön näköiseksi käsien heilutteluksi. Japanilaislähtöistä paraparaa on kuitenkin vaikea osuvammin kuvata. Eivätkä tanssijat ole siitä moksiskaan.
Paraparaa harrastavaan ja opettavaan Finnparanoids-ryhmään kuuluvat Sefie Rosenlund, Kiira Fischer ja Maria Mikkonen tähdentävät, että hölmöily on itse asiassa lajin perimmäinen tarkoitus.
"Kiinnostuin harrastuksesta naurettuani erään japanilaisen rock-yhtyeen musiikkivideoissa ja keikoilla näkynyttä omituista käsillä huitomista. Paraparaa ei voi ottaa vakavasti. Sekä tanssiessa että paraparaa katsoessa saa ja kuuluukin olla hymy herkässä ja tyrskähdellä hölmöille liikkeille", Rosenlund sanoo.
Liikkeet keskittyvät ylävartaloon ja jalat tekevät suurimmaksi osaksi pelkkää sivuaskelta. Käsillä piirrellään ilmaan kuvioita ja tehdään liikkeitä, jotka kuvaavat musiikkia. Ja musiikki on käytännössä aina nopeatempoista eurobeatia.
Paraparan synnystä on erilaisia käsityksiä, mutta usein sen keksijöiksi mainitaan 70- ja 80-lukujen taitteessa japanilaisilla klubeilla työskennelleet miehet, joiden tarkoitus oli viihdyttää tanssilla naisasiakkaita.
"Eräät ryhmät alkoivat tanssia omaa versiotaan tästä tanssista, ja näiden ryhmien tytöillä olivat muotia lyhyet hameet ja korkeapohjaiset kengät, jolloin jalkojen liikuttelu oli vaikeaa ja pääpaino keskittyi käsivarsiin."
Parapara-tanssi tehdään aina yhtä tiettyä kappaletta varten. Niin sanottuja virallisia tansseja tekevät parapara-klubien koreografit, ja niitä opetetaan klubeilla järjestettävissä tanssi-illoissa. Oppitunteja usein myös videoidaan ja levitetään sitten netin kautta muillekin harrastajille. Lisäksi koreografiat leviävät eurobeatia tuottavien levy-yhtiöiden kautta.
Koreografian voi tietysti tehdä ja sitä levittää kuka tahansa harrastaja.
Vaikka paraparaa harrastavat miehetkin, se on leimallisesti nuorten naisten tanssi. Alun perin sen tekivätkin laajalti tunnetuksi ganguro-tytöt tummine tekorusketuksineen, valkoisine meikkeineen ja minihameineen.
Parapara on maailmalla tullut muotiin ja hävinnyt siitä vähän väliä. Suomessa laji on joka tapauksessa vielä varsin uusi, ja Finnparanoidsin harrastajaporukka on toistaiseksi kasvanut koko ajan.
Finnparanoids opettaa paraparaa viikoittain Helsingissä ja Turussa. Pohjoisessa Suomessa samantyyppisiä ryhmiä ei ainakaan vielä ole, mutta jos paraparaa mielii oppimaan, netti on opetusvideoita pullollaan.
Tyttöjen mukaan paraparaa oppii helposti, kunhan vain muistaa oleellisimman. Ja se oli?
"Fiilis! Ilman oikeaa suhtautumista tanssimiseen ja itseensä ei paraparasta tule mitään. Paraparaa ei kuulu suorittaa vaan tanssia hyvällä fiiliksellä."
"Ja se, että sielu on sormenpäissä! Se on yksi paraparan leikkimielisistä käskyistä."
