Suomen sote-järjestelmä on historiansa suurimman paineen alla. Hoivan tarve kasvaa samalla kun väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee.
Suomessa hoiva on edelleen vahvasti sukupuolittunut: niin palkkatyönä kuin perheissä tehtävänä näkymättömänä työnä se kasautuu enimmäkseen naisten harteille. Tämä epätasapaino vaikuttaa laajasti työelämään, talouteen ja hyvinvointiin.
Perinteinen malli, jossa perheet kantavat vastuun lasten ja vanhusten hoidosta, ei enää toimi samalla tavalla. Kun lapsia syntyy vähemmän ja vanhemmaksi tullaan aiempaa myöhemmin, sukupolvien välinen dynamiikka muuttuu. Tulevaisuudessa voi olla entistä yleisempää, että samat ihmiset huolehtivat yhtä aikaa sekä ikääntyvistä vanhemmistaan että omista lapsistaan – usein juuri naiset. Tämä ei ole kestävää.
Yksi ratkaisu löytyy yhteisöllisistä asumismuodoista ja uusista hoivan järjestämisen tavoista. Meidän on kehitettävä malleja, joissa eri-ikäiset ihmiset voivat elää rinnakkain ja auttaa toisiaan. Esimerkiksi yhteisölliset ja virikkeelliset ja lähipalveluita tarjoavat asumisratkaisut, joissa eri sukupolvet jakavat arkea ja hoivavastuuta, voivat vähentää sekä yksinäisyyttä että hoivatyön kuormitusta. Tässä on kaupunkisuunnittelulle yksi hyvä lähtökohta.
Samalla on pidettävä kiinni siitä, ettei sote-palveluista leikata kevyin perustein. Jos hoiva ulkoistetaan perheille ja yhteisöille ilman rakenteellisia muutoksia, seuraukset näkyvät ennen kaikkea naisten jaksamisessa ja työmarkkina-asemassa. Hoivan jakaminen tasaisemmin ei ole vain oikeudenmukaisuuskysymys – se on koko yhteiskunnan etu.
Virpi Karhu
sosionomi, Oulu