Yhteisön, esimerkiksi kansakunnan kokema yhteys rakentuu kulttuurille. Historia tuntee taiteen merkityksen hengennostattajana, identiteetin vahvistajana, jälleenrakentajana.
Tunteeko nykyhetki sen? Historia ei tunne sellaista tapausta, jossa yhteiskunta olisi romahtanut liiallisen kulttuuriin panostamisen vuoksi. Kulttuurielämän lama ja taiteen itseisarvon kieltäminen taas ovat johtaneet moniin yhteiskunnallisiin alennustiloihin, jopa tuhoon ja sotiin.
Nyt kun koko maailma on kokenut näkymättömän pienen viruksen aiheuttaman pandemian, ja sen myötä elämän pulssin hiipumisen suoranaiseen horrokseen, jälleenrakentamisella on iso tehtävä. Yhä lähempänä edessä on siirtyminen arkeen, joka ei palaa aivan samaksi. Hallitukset ja yhteisöt ponnistelevat sykkeen palauttamiseksi. Laaditaan exit-suunnitelmia, kootaan tukipaketteja ja suunnitellaan mittavia elvytystoimia.
Tässä erityisessä tilanteessa kulttuurin merkitys ihmisten elämän osana on suuri, se on valtava, se on valtimo, jossa virtaa voima.