Siikajoen eräkavereiden lokakuussa kaatama hirvisonni aloitti uuden uran Oulun yliopiston eläinmuseolla, kun se siirrettiin näyttelysaliin yleisön ihailtavaksi. Siikajoen metsissä juosseesta 2,5-vuotiaasta sarvipäästä ei tosin näyttelyversiossa ole jäljellä kuin nahka, paljastaa konservaattori Atte Lahtela.
Hirvi on myös pudottanut painoaan reilusti, sillä täytettynä se painaa vain 50-60 kiloa. "Jaloissa on aika paljon rautaa", kertoo konservaattori Risto Tornberg.
"Kroppa on polyuretaania", selittää Lahtela. Hirven täyttö on monivaiheinen prosessi, jonka Lahtela aloitti nylkemisellä. Polyuretaanikeho valettiin lasikuitumuotin avulla.
"Valmis muotti oli Helsingissä, missä keho käytiin valamassa", Lahtela sanoo. Valun tulosta piti veistellä nahkaan sopivaksi. Samalla asentoa muutettiin. Jos muottia ei olisi ollut, sellainen olisi pitänyt tehdä muovailuvahasta tehdyn mallin avulla luurangon päälle.
Hirviä harvassa museolla
Atte Lahtela kehuu nykytekniikkaa, jolla esimerkiksi eläimen lihakset saadaan paljon aikaisempaa paremmin esille. Lastuvilla on täytteenä historiaa. "Täyttötekniikatkin parantuvat", Lahtela huomauttaa.
"Hirvi oli meillä pitkään toivomuslistalla", toteaa Tornberg. Siikajoen sonni on vasta toinen eläinmuseolla esillä ollut täytetty hirvi. Ensimmäinen oli joskus 1950-luvulla täytetty eläin, jota ei Linnanmaan museon tiloissa ole nähtykään.
"Åströmillä se vielä oli näytteillä", muistelee museon yli-intendentti Jouni Aspi museon nahkatehtaan aikaa ennen 1980-luvun puoliväliä. "Se oli oikein huonokuntoinen ja ompeleet halki."
Eläinmuseon vitriineihin on seuraavaksi lupa odotella ainakin uusia kaloja. Tietotaitoa tähän ryhmään löytyy, sillä museolla hiljattain konservaattorin työt aloittanut Lahtela nappasi vuonna 2004 konservoinnin PM-mestaruuden täytetyllä kuhalla.