irvieläinonnettomuuksien ehkäisy on käytännössä vaikeaa. "Vaatimuksia hirviaitojen saamisesta sinne tai tänne tulee jatkuvasti, mutta onnettomuuspaikkarekisteriä katsomalla jäämme miettimään, minne ne oikeastaan pitäisi pistää", kertoo liikenneturvallisuudesta vastaava Heino Heikkinen Oulun tiepiiristä.
"Ihan sama ongelma on hirvivaroitusmerkkien kanssa. Karttaa katsomalla niitäkin pitäisi olla periaatteessa kaikilla teillä, mutta silloin ne menettävät kaiken informaatioarvonsa", Heikkinen lisää.
Hirviaidan teko ei sekään ole yksinkertaista. Sitä ei esimerkiksi voi rakentaa tielle, jolla on paljon liittymiä, koska joka liittymän kohdalle on rakennettava aukko aitaan ja niistä aitojen väliin joutuneet hirvet ovat tavallistakin suurempi vaaratekijä.
Lisäksi olemassa olevista aidoista tiedetään se, että ne kyllä ehkäisevät onnettomuuksia aitojen kohdalla, mutta turhan usein siirtävät ne vain aitojen kumpaankin päähän.
1990-luvulla hirvionnettomuuksia sattui läänin alueella noin 150. Sen jälkeen tällä, niin kuin muuallakin maassa kehitys kääntyi nopeasti huonompaan suuntaan. Kun sekä hirvikanta että liikenne lisääntyi, nousivat onnettomuusluvut nopeasti aivan toiselle tasolle.
"Vuonna 2002 onnettomuuksia sattui 462 ja viime vuonna 448. Henkilövahinkoja näistä aiheutuu keskimäärin joka kymmenennessä onnettomuudessa", kertoo Heikkinen mutta lisää, että kuolemaan johtavat onnettomuudet ovat onneksi harvinaisia.
Oulun läänin erityisolosuhteisiin kuuluvat luonnollisesti myös poro ja peurakolarit. "Peurojen kanssa törmäillään 40-50 kertaa vuodessa, mutta porokolareiden määrän tietävät poromiehet paremmin. Onneksi näiden onnettomuuksien vahingot jäävät yleensä huomattavasti hirvikolareita pienemmiksi."
Yli 300 loukkaantuu,
10 kuolee
Suomessa on enimmillään kirjattu yli 3000 hirvikolaria vuodessa. Keskimäärin niissä kuolee vuosittain kymmenen ja loukkaantuu 313 ihmistä.
Tietolaitoksen sisäiseksi lähivuosien tavoitteeksi on otettu hirvieläinonnettomuuksien määrän painaminen 1990-luvun tasolle, eli noin 1 500 hirvionnettomuuteen vuodessa.
Vaikuttavimpana keinona tähän pääsemiseksi Tielaitos pitää yksinkertaisesti kantojen pitämistä kohtuullisina. Tiehallinnon arvioiden mukaan tämä merkitsee maan pohjois- ja koillisosissa noin 3 hirveä 1000 hehtaaria kohti. Maan etelä- ja keskiosissa toivottava hirvitiheys olisi matalampi, eli 2,5 hirveä/1000 hehtaaria.
Kannan kurissapitämisen lisäksi tienpitäjän keinoiksi onnettomuuksien torjumiseksi on kirjattu muun muassa varoittaminen, aitaaminen ja tienvarsien raivaaminen. Toisaalta myönnetään, etteivät ne ole riittäneet tähän mennessäkään estämään onnettomuuksien määrän kasvua. Myöskään uusilla keksinnöillä tai ideoilla ei ole toistaiseksi ollut merkitystä kuin paikallisesti.
Viime syksyinen voimakas hirvijahti näyttää alkuvuoden tilastojen mukaan kuitenkin tepsineen. Heikkisen mukaan parin ensimmäisen kuukauden luvut lupaavat hyvää, mutta todellisuus paljastuu kunnolla vasta, kun hirvien kevätmuutto alkaa huhti-toukokuun vaihteessa.