Juha Hirven puhe soljui sunnuntaina tavallista verkkaisemmin. Uran viimeinen olympiakilpailu imi miehestä mehut ytimiä myöden. Kuudet kisat takana, ja uran lopettaminen jättiloikan lähempänä.
Olympiahaikeus alkoi puskea Hirven tajuntaan kesken pienoiskiväärin kolmetuntisen täysottelun. Välillä kotkalainen ei oikein tiennyt, miten päin Pekingin ampumakeskuksen radalla olisi pitänyt olla.
-Oli rankkaa keskittyä hommaan koko päivän, mutta kyllä kaikki pisteet tulivat, mitkä olivat otettavissa, uupunut Hirvi jutteli.
Kaksikymmentä vuotta kestänyt olympiaura päättyi 12. sijaan 3x40 laukauksen pienoiskiväärikilpailussa. Finaalipaikka karkasi kahdella pisteellä, mutta se fakta oli kaukana Hirven mielestä kilpailun päätyttyä.
-Monenmoista ajatusta kävi päivän mittaan mielessä. Aika hyvin jaksoin kuitenkin keskittyä kisan jokaiseen laukaukseen.
-Lupasin ampua täällä vuoden parhaat suoritukset ja siihen pystyin. Se oli ihan hyvä, tuloksen 1168 tähdännyt Hirvi tuumasi.
Hän sanoi käyttäneensä Pekingissä loppuun kaikki henkiset ja melkein fyysisetkin voimavaransa. "Laarien pohjien kaapiminen" palkittiin makuukilpailun seitsemännellä sijalla ja melkein finaalipaikalla päätöslajissa. Ei pöllömmin mieheltä, jonka viime ja tämän kauden kilpailut olivat sujuneet vähintäänkin vaihtelevasti.
Valmentajana suoraan huipulle
Hirvi, 48, ei aio vielä kokonaan lopettaa ampumista, vaan kisaa pari vuotta vielä ainakin kotimaassa. Kaavailuissa on kuitenkin tarmon suuntaaminen muiden ampujien osaamisen edistämiseen. Valmennus kiinnostaa, ja Hirven kokemus ja tietotaito ovat kullanarvoisia, kun jo nyt tasokas kiväärijoukkue alkaa tähytä kohti uusia arvokisoja.
-Tässä porukassa pääsee valmentajana suoraan maailman huipulle, Hirvi naurahti.
Valmentamiskyselyjä on tullut "Meksikoa ja arabimaita myöten", mutta Hirven sydän sykkii kotimaalle.
-Valmentaminen ei ole rahakysymys. En ihan kerkeä saamaan samanikäisiä paperityöläisiä kiinni, mutta kun saisi edes jonkun pienen asunnon itselleen, Hirvi sanoi.
Laiskuri piiskaa harjoituksissa
Neljästi olympialaisten finaalissa ampunut Hirvi on ollut muulle maajoukkueelle esimerkki kovasta harjoittelijasta.
-Kun on peruslaiska, niin osaa huilatakin, mutta kun on harjoittelun aika, niin silloin tehdään töitä tosissaan. Se ei aina tunnu mukavalle, siellä on toisinaan oksennuksen lentäminen lähellä, mutta on vaan jaksettava. Sellainen saattaa täällä palkita, Hirvi kertasi.
Laiskuudestaan huolimatta Hirvi arvioi olevansa valmentajana kova. Ammunnassakin pitää olla niin rankkaa jo harjoituksissa, että kehon joka soluun sattuu.
-Sitä kauttakin nostetaan paineensietokykyä, Hirvi kertoi.
Hän toivoo olevansa jo joulukuun leirillä mukana valmentajana, ja mahdollisesti valmentajan roolissa Lontoon 2012 olympialaisissa. Valmentamisen yksityiskohdat ratkeavat syksyn mittaan.
Hirvi on luonut uraa myös kansainvälisissä järjestötehtävissä. Hän johtaa Kansainvälisen ampumaurheiluliiton ISSF:n urheilijakomissiota ja on sitä kautta myös lajiliiton hallituksen jäsen.
-Mahtoiko näissä kisoissa olla ketään muuta hallituksen jäsentä, joka kilpaili finaalissa, Hirvi kyseli.
Häkkinen venyi täysottelussa parhaaseensa
Makuuasennon jälkeen Henri Häkkistä otti pannuun, mutta pienoiskiväärin täysottelu kääntyi hänen osaltaan iloksi. Häkkinen ampui Pekingissä uransa parhaan arvokisatuloksen 1161 pistettä ja sijoittui 28:nneksi.
Erityisen mielissään Häkkinen oli polviammunnastaan, jolta hän venyi 390 pisteeseen. Lukema oli sama kuin makuulta, vaikka useimmat ampujat kokevat polviasennon huomattavasti hankalammaksi kuin makuuasennon.
Häkkinen, 28, on pystyasennosta ampumisen erikoismies, mistä kertoo Pekingistä napattu ilmakiväärin pronssimitali. Sunnuntaina pysty oli Häkkisen mukaan nihkeä perussuoritus.
-Tällä kertaa tällaista. Minulla riitti onneksi kanttia ottaa pisteitä sieltä, mistä niitä oli tulossa, Häkkinen totesi.
Uran ensimmäisissä arvokilpailuissa Häkkisen mieleen jäivät mitalin lisäksi kisojen järjestelyt. Hulppeat kilpailupaikat ovat maailman eliittiä, ja kiinalaiset pitivät urheilijoita hyvänä.
Oman lajin kilpailuihin ja harjoituksiin on kulunut jo pari viikkoa, mutta nyt Häkkinen ja muut kivääriampujat pääsevät edes hetkeksi kannustamaan muita suomalaisurheilijoita.
-Stadionille olisi tarkoitus ehtiä, torstaina kotiin palaava Häkkinen suunnitteli.