Aapo Latvala, 18, lakaisee kämmenellään pahimmat puunlastut, tikut ja pölyt pois haalaristaan ja kopauttaa lippalakkinsa pöytään. Viimeiset kaksi kuukautta on hurahtanut Oulun Karjasillalla, jossa nuori mies kahden opiskelijakaverinsa kanssa restauroi hirsikehikkoista rintamamiestaloa.
"Vanhaa hirsitalon seinää ja kuistia restauroidessani on ilo nähdä talon muinoin rakentaneiden ihmisten käden jälki", rakennusrestaurointiin suuntaavaksi artesaaniksi Oulun ammattiopiston Pikisaaren yksikössä opiskeleva posiolaissyntyinen Aapo kehuu.
Harjaan 1950-luvun alussa nousseen hirsitalon seiniä Aapo on ollut vuoraamassa yhdessä kahden opiskelijakollegansa kanssa. Reilut kaksi kuukautta kestävän työssäoppimisjakson aikana nuori kolmikko on saanut vanhan puutalon ulkoseinien entisöinnin ohella restauroida myös talon kuistia.
"Alkuperäinen idea oli, että olisimme ihan konkreettisesti työstäneet talon seinät uusiksi, mutta koska työssä oppiminen rajoittui vain kymmeneen opintoviikkoon, päädyimme poistamaan talon ulkoseinistä maalin ja uusimaan ulkoeteisen laudoituksen", Aapo kertoo.
Vaikka moneen kertaan remontoitu tai maalattu vanha rintamamiestalo saattaa ulkoa näyttää kovin totisella, tarjoaa se tarkkasilmäiselle taltan ja höylän taitajille samanlaisia uusia elämyksiä, kuin maan povesta paljastuvat vanhojen saviruukkujen sirpaleet tai muinaisten rakennusten perustukset tarjoavat hiki otsalla maakuoppaa kaivavalle arkeologille.
"Kun sain rapattua vanhaa maalia sopivasti tietystä seinän kohdasta, saattoi alta paljastua taloa aikaisemmin remontoineen työmiehen kosmoskynällä kirjoittamia lyhyitä viestejä", hän kertoo.
Talojen ulkoseinien uusiminen on Aapon mukaan rakennusrestauroinnin opiskelijan perushommaa.
"Koetamme säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä ja vanhaa, ja työstää kohteemme perinteisin käsityömenetelmin, mutta samalla uusimpia oppimiamme tekniikoita hyödyntäen", hän avartaa.
Restauroijan ja puutöiden tekijän taidot Aapo kertoo perineensä papaltaan, jonka verstaalla hän ehti pikku poikana oppia monia puun työstämiseen liittyviä saloja.
Sorminäppäryydestä on ollut hyötyä myös koulun veistotunneilla, joilta hän muistaa onkineensa todistuksiinsa yhdeksikköjä ja kymppejä useimmilla ylä- ja ala-asteen luokilla.
Ensi vuoden keväällä päättyvän koulutuksen jälkeen Aapo suuntaa varusmiespalvelukseen, jonka jälkeen haaveissa siintää rakennusalan opinnot.
"Rakennusarkkitehdeistä ja rakennusmestareista on kuuleman mukaan kova pula", hän heittää kaukonäköisenä.
Rakennusten restauroinnin ja remontoinnin hurmaan ovat viimeisten vuosien aikana hurahtaneet monet kaupalliset televisiokanavat.
Viihdekanavien musiikkijukeboksien lomasta kuuluu jo vasaran pauketta ja höylän kitinää. Varsinkin Yhdysvalloissa vanhojen kämppien tuunaamisesta on tehty tositeeveetä, jossa kulahtaneet asuntoneliöt saavat uuden ilmeen parissa päivässä tai jopa muutamissa tunneissa.
"Rakennuksia ei ikinä restauroida hetkessä", Aapo kritisoi. Hän tunnustaa, että restauroijan työ on tarkkaa puuhaa ja nostaa hattua opiskelijakavereilleen, jotka vastasivat Toppilansaaressa uuden kuosin saaneen pitsihuvilan restauroinnista.
"Millimetrin levyisten viiltojen tekeminen porraskaiteisiin on haastavaa puuhaa", hän jatkaa.
Posiolla, Rovaniemellä asustellut nuori mies on ehtinyt nähdä elämänsä aikana monenlaisia taloja, mutta tasakattoiseen, äänieristykseltään olemattomaan taloon hän ei enää mielellään astu.
"Hirsitalo sen olla pitää. Ja lautavuoraus päällä", hän naurahtaa.