Oulun läänin alueen harrastajateatterit viettävät Kuusamossa viikonlopun ajan harrastajateatterikatselmusta, joka on järjestetty harrastajien omasta pyynnöstä.
Vastaavaa tapahtumaa vietettiin 1980- ja 1990-luvuilla hyvin säännöllisesti, mutta kymmenkunta vuotta sitten into järjestämiseen hiipui ja katselmukset jätettiin telakalle parempaa aikaa odottamaan.<
Japanin kielessä sana pika tarkoittaa erittäin nopeaa välähdystä tai sädettä ja don kumeaa pamausta.
"Kuulimme Hiroshimasta radion kautta. Emme ymmärtäneet, mikä kumma sinne oli iskenyt, mutta joka tapauksessa se oli ollut hirveää."
Taivaanrannasta oli ensin näkynyt aurinkoakin kirkkaampi välähdys. Sen jälkeen olivat tulleet voimakkaat paine- ja lämpöaallot.
Kolme päivää myöhemmin pikadon iski Nagasakiin. Keisari Hirohito piti antautumispuheensa radiossa keskipäivällä 15. elokuuta 1945.
Henkistä pimeää
Kahdeksanvuotias Izumi Tateno asui Hiroshiman tuhon aikaan äitinsä ja kolmen sisaruksensa kanssa maalla. Tatenot olivat sotaa paossa. Vain perheen isä oli jäänyt Tokioon.
Evakkopaikka sijaitsi Tokiosta noin kolme neljä tuntia pohjoiseen päin. Siellä Hiroshiman tapahtumat eivät suoraan koskettaneet ketään.
Toisaalta sota-aika oli Japanissakin sen verran pimeää henkisesti, että sodan päättyminen ja amerikkalaisten virittämä pommi kaikessa kauheudessaan merkitsi pikkupojan elämässä myös uuden alkua. Viisivuotiaasta saakka pianonsoittoa harrastanut Izumi-poika pääsi jälleen koskettimiston ääreen.
"Sodan päätyttyä vallitsi kaaos, mutta samalla se oli myös erittäin hyvää aikaa. Koimme vapauden ja avautumisen tunteita. Armeija oli siihen asti hallinnut kaikkea keisarin nimissä. Sodan jälkeen ihmiset suorastaan ryntäsivät kulttuuritapahtumiin: konsertteihin, teattereihin ja taidenäyttelyihin."
Tatenon muusikko-isä vältti ikänsä takia asepalveluksen, mutta sodan aikana hän ei voinut harjoittaa ammattiaan.
"Ilmapiiri oli sellainen, ettei länsimaista klassista musiikkia juurikaan suvaittu. Minäkin sain pikkupoikana kokea, että kotiimme heiteltiin kiviä. Piano oli joidenkin ihmisten mielestä aivan liian länsimainen instrumentti."
Vihdoin isä tuli hakemaan Izumin maalta takaisin Tokioon junalla. Se oli niin täynnä matkustavaisia, että ihmisiä roikkui ovista ja ikkunoista. Sisäänkin piti mennä ikkunoiden kautta.
"Isä kysyi minulta, haluanko palata Tokioon, eikä sitä tarvinnut kauan miettiä. Hän vain muistutti, että Tokiossa minun pitää myös harjoitella ahkerasti pianonsoittoa", Tateno kertoo.
Huomaamattaan Tateno värittää sanomaansa pienillä japanilaisilla kumarruksilla - "hai" - juuri sellaisilla kuin hänen saattaa kuvitella tehneen isälleenkin.
Ihmiskunnan ongelma
Erilaisia Hiroshima-tilaisuuksia ja -konsertteja järjestetään japanissa ja maailmalla vuosittain. Niissä muistetaan atomipommien uhreja ja ennen kaikkea pyritään kiinnittämän huomio ydinvarustelun mielettömyyteen. Izumi Tateno on itsekin esiintynyt monissa tällaisissa konserteissa.
Ydinvarustelu on koko ihmiskunnan ongelma, ei pelkästään Japanin, Tateno sanoo. Kostonhalua tai kaunaa toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat eivät japanilaisissa enää herätä - eivätkä herättäneet 60 vuotta sittenkään, hän korostaa.
Japanilaiset säveltäjät eivät ole kirjoittaneet kovin paljon musiikkia Hiroshimaan ja Nagasakiin liittyen, mutta joitakin teoksia on olemassa.
Oulunsalon musiikkijuhlilla kuultiin alkuviikosta Toru Takemitsun filmimusiikkia, jonka hän sävelsi 1980-luvun lopulla Shohei Imamuran Hiroshima-aiheiseen elokuvaan Musta sade.
"Takemitsu oli hyvä ystäväni. Tapasin hänet ensimmäisen kerran 1968, jolloin me kumpikin olimme vielä nuoria. Hän tuli kuuntelemaan konserttiani, vaikka en ollut edes lähettänyt kutsukorttia. Myöhemminkin esitin hänen sävellyksiään, ja hän oli kovasti kiitollinen. Pieni, hiljainen, ujo mies."
