Sokea kosketinsoittaja, Olli Mikkonen, ohjataan pianon äärelle ja vierelle asettuu mustaan juhlapukuun pukeutunut 9-vuotias Anton Häkkinen.
Mikkonen–Häkkinen-duo esittää bravuurinsa: Veteraanin iltahuuto saa paikalla olevat liikuttumaan.
Nämä ovat harjoitukset, mutta kaksikko saa kuuluvat aplodit Höyhtyän palvelukeskuksen asukkailta.
Varsinainen show on ystävänpäivänä.
– Rakkaudella voin sanoa, että pidän veteraaneista ja vanhuksista ylipäänsä. Heilläkin pitää olla elämää, jotka loikoilevat yksin omassa huoneessaan palvelutalossa. Radiossa puhuttiin heidän yksinäisyydestä... He voivat tulla kuuntelemaan minua livenä, Anton odottaa.
Toteuneita unelmia
Erityisen oululaisduon yhteistyö alkoi syksyllä. Sitä ennen alkuvuodesta Anton oli ollut esillä mediassa Veteraanin iltahuudon -esittäjänä ja päässyt jopa oopperalaulaja Jorma Hynnisen rinnalle Temppeliaukion kirkkoon laulamaan lempilaulunsa.
– Monta unelmaani on jo toteutunut, vaikka olen vasta yhdeksän! Pääsin Hynnisen kanssa lavalle, olen tavannut paljon veteraaneja ja minulla on muun muassa upseeri Jaakko Valtasen puhelinnumero. Nyt minulla on myös oma YouTube-kanava nimelläni.
Ynnin poikien junnuissa laulava Anton tapasi Ollin, joka 2-vuotiaasta asti pianon äärellä viihtyneenä säesti extempore Antonia kokeiluksi.
– Yhteistyömme toimi heti kuin rasvattu salama, Anton veistelee.
Olli komppaa:
– Se oli heti show, sillä Anton on niin voimakasääninen ja omaa show-asenteen.
Veteraaneille kunniaa
Antonin ”laulu-uran” alulle on pojan mukaan kaksi teoriaa:
– Ensimmäinen teoria on se, että katsoin kolmevuotiaana YouTubesta Veteraanin iltahuudon ja ihastuin siihen. Toinen selkeämpi teoria on se, että kun olin nuori, viisivuotias, kuulin saman kappaleen Armas Ilvon esittämänä ja se iski minuun totaalisesti, nuorimies pohtii.
Laulaminen tuo Antonin mukaan veteraaneille kunniaa ja kiitollisuutta.
– Veteraaneja ei ole enää hirveästi ja heitä pitää arvostaa. He ovat tuoneet meille huomisen. Kuten kappaleessa sanotaan: himmetä ei muistot koskaan saa. Leikeissäkin haluan yleensä esittää vanhaa, ettei heitä unohdettaisi, poika pohtii.
Isänmaallinen musiikki on myös Ollille mieluinen ”genre”.
– Suomen historian tulisi näkyä tänä päivänä kansassamme kunnioituksena.
Olli säestää Antonia improvisoiden. Siksi jokainen duon esittämä kappale on uniikki teos.
– Anton näkee nuotit, mutta minä kuulen ne. Löydän nuotit säveliksi luultavasti helpommin juuri siksi, etten näe. Olen ollut syntymästä asti sokea, joten kuuloni on herkkä ja tarkka.
Anton on samaa mieltä:
– Olli on yllättävän hyvä soittamaan näkövammaiseksi.
Ollia naurattaa, molemmilla on samanlainen huumorintaju:
– Anton on valoisa ja pirteä luonne, joka tietää mitä tahtoo. En ole isoveljen roolissa vaan hyvä kaveri. Mielenkiinnolla odotan milloin Anton puuttuu minun työhöni, Olli nauraa.
Iso keikka maaliskuussa
Höyhtyän palvelukeskuksen ystävänpäiväkeikka on duolle ensimmäinen, mutta toimii myös hyvänä harjoituksena Antonin tulevalle suurelle esiintymiselle.
Hänet on jälleen kutsuttu Temppeliaukion kirkkoon Jorma Hynnisen rinnalle Talvisodan päättymisen 80-vuotisjuhlaan 13. maaliskuuta.
Ohjelmassa on Veteraanin iltahuuto Hynnisen kanssa ja soolona Synnyinmaan laulu.
– Olen kutsunut henkilökohtaisesti puhelimitse konserttiin kuulijoita, kuten Siiri ”Äitee” Rantasen, Aira Samulinin ja Jaakko Valtasen. Tykkään rupatella vanhusten kanssa. Ainoastaan Airalla oli muuta menoa, mutta hän yrittää järjestää pääsyn konserttiin, Anton hymyilee.
Harjoitukset palvelukeskuksella päättyvät, mutta Anton ei malta lähteä kotiin.
Hän on juuri päässyt kättelemään ja juttusille palvelukeskuksen yli 90-vuotiaan sotaveteraanin kanssa.
Anton on silminnähden kohtaamisesta otettu, hänen sanoin ”olen kokenut jo tämän ikäisenä erittäin mahdottoman hienoja tapaamisia”.