Oulu
Aarno Turpeinen astelee Mannerheimintien ylitse ja jatkaa hetken päästä matkaansa Urheilukatua pitkin kohti olympiastadionin vieressä sijaitsevaa harjoituskenttää. Kahden tunnin kuluttua alkaa Suomen mestaruutensa jo aikaisemmin varmistaneen HJK:n kauden viimeinen ottelu.
Vilkasliikenteisellä kadulla kaikki sujuu jo rutiininomaisesti. Vuosien aikana Turpeinen on tehnyt tämän saman satoja kertoja. Töölön liikennevalojen rytmityskin on tullut tutuksi. Kotoa kentälle on oikeastaan mukavan lyhyt matka.
On kulunut jo runsaat kolmetoista vuotta siitä, kun Turpeinen otti ensimmäiset askeleensa kotimaisilla liigakentillä. Silloin 18-vuotiaan hieman ujon oululaisnuorukaisen kokemukset Tampereen Ratinan nurmesta eivät yllä kärkipäähän listalla, johon hän mielessään kokoaa jalkapallouransa miellyttävimmät hetket.
"Tulin vaihdosta kentälle toisella jaksolla. Ilveksen Marek Czakon, Mark Dziadulewicz, Miika Juntunen ja kumppanit olivat ehtineet pyörittää meidät jo siihen mennessä melkoisen sekaisin. Taisimme hävitä lopulta jotain 0-4 tai oliko peräti 0-5", Turpeinen kaivelee jostakin muistilokeroidensa syövereistä.
"Vähän alamaissahan sitä Tampereelta köröteltiin junalla takaisin Ouluun."
Rökäletappio ei
lannistanut
Runsaat kaksi vuotta myöhemmin Oulussa ei enää ollut voimia pitää jalkapallojoukkuetta liigatasolla. Turpeinen otti nappulakenkänsä ja siirtyi Rovaniemelle. Keith Armstrongin valmentamassa joukkueessa hän onnistui myös viimeistelemään ensimmäiset pääsarjamaalinsa.
"Rovaniemeltä jäi mieleen paljon positiivista. RoPS hoiti lupaamansa asiat säntillisesti", Turpeinen kehaisee ja myöntää, ettei Oulussa ollut aina näin tapahtunut.
"Pelitkin sujuivat ainakin kohtuullisesti. Olin Rovaniemellä kaksi kautta ja sijoituimme liigassa molemmilla kerroilla puolivälin kieppeille. Eikä Suomen cupissakaan mennyt niin älyttömän huonosti."
Itse asiassa Turpeinen oli vahvasti ratkaisemassa joukkueelleen vuoden 1993 cupin loppuottelupaikkaa. Puolivälieräottelussa Turun Palloseuraa vastaan hän sijoitti ratkaisevan rangaistuspotkukilpailuosuman vastustajan verkkoon ja kiskaisi voittomaalin välieräottelussa Hakan Olli Huttusen selustaan.
Jostakin syystä Turpeisen ja RoPS:n yhteisymmärrys katkesi kahteen kauteen. Lähes 150 ottelua pelannut ja vasta 23-vuotias liigapuolustaja palasi loppuvuodesta 1994 kotikaupunkiinsa ja oli hämmästyksekseen ilman joukkuetta.
"Olin kai vähän liian hissukseen ja pyörin omissa oloissani. Ajattelin, että jos jotkut ovat minusta kiinnostuneita, niin kyllä kai ne sitten soittelevat."
"Keväällä harjoittelin jonkin verran kakkosdivisioonakauteen valmistautuvan OPS:n kanssa. Taisin pelatakin siellä ottelun tai kaksi. Mutta ei siitä oikein mitään tullut. Jotenkin tuntui oudolta: tähänkö tämä koko homma sitten loppuikin?"
Soitto katkaisi
pitkän loman
Juhannussunnuntaina Turpeisen kodissa Laanilan Pursutiellä soi puhelin. HJK:n puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen etsi joukkueeseensa loukkaantuneen Marko Helinin tilalle uutta laitapuolustajaa. Koska Turpeinen oli jo enemmän kuin kyllästynyt joutenoloon, hyppäsi hän jo seuraavana aamuna Helsingin koneeseen.
Koeottelut sujuivat sen verran hyvin, että sopimus syntyi.
Ja ilmeisesti osapuolet ovat tuon jälkeenkin olleet toistensa tekemisiin tyytyväisiä, sillä HJK on yhtämittaisesti ollut Turpeisen työnantaja jo yli seitsemän vuoden ajan.
"HJK on menestynein suomalainen jalkapalloseura. Suomalaisten pelaajien joukossa seuraan on kovasti imua, koska se pitää lupauksensa ja osaa hoitaa myös tausta-asiat kuntoon", Turpeinen sanoo.
Takana 14 kautta
jalkapalloliigassa
Nyt Turpeinen jos kuka on jo kotimainen liigajyrä. Hänellä on takanaan jo 14 peräkkäistä kautta jalkapalloliigassa. Kukaan ei tällä listalla ole hänen edellään.
Liigaotteluja hän on pelannut 329. Niistä 58 ottelua OTP:ssa, 30 FC Oulussa, 51 RoPS:ssa ja 190 HJK:ssa. Aktiiviuraansa vielä jatkavista pelaajista vain Turpeista muutaman vuoden vanhemmilla Rami Niemisellä, Juha Riipalla, Kari Rissasella ja Vesa Rantasella on tilillään enemmän otteluja.
Turpeisen tavoitteena taitaakin siis olla kärkipaikkaa pitävän ja uransa tähän kauteen päättäneen Ilkka Mäkelän (440 ottelua) ohittaminen?
"Mitä? Onko minulla jo noin paljon pelejä", Turpeinen äimistelee ja painottaa, ettei määrän lisääminen missään nimessä ole hänelle itseisarvo jalkapallouran jatkamiselle.
"Pelaan niin kauan kun se tuntuu hauskalta. En ollenkaan sen takia, että pääsisin jollakin ottelumäärälistalla jonkun toisen edelle."
Turpeisen sopimus HJK:n kanssa kattaa vielä ensi kauden. Entä sen jälkeen?
"Olo on aina tässä vaiheessa syksyä vähän väsynyt ja on hieman vaarallista sanoa tuohon yhtään mitään. Paljonhan se riippuu siitäkin, miten ensi kauden pelit sujuvat. Siis, että onko kukaan sen jälkeen ylipäätään enää kiinnostunut yhdestä puolustaja-Turpeisesta."