Maastohiihdon hiihtotavat ja -tekniikat:
Perinteinen hiihtotapa: Suomalaiskatsojien parhaiten tuntema hiihdon etenemistapa, joka oli ainoa käytössä ollut tapa vielä 1980-luvun alkuun asti. Perinteisen hiihtotavan selvin tuntomerkki on suksien kulkeminen yhdensuuntaisesti latu-uralla, tasaisella joko tasatyönnöin tai yksipotkuista tasatyöntöä käyttäen sekä varsinkin ylämäissä vuorohiihtona ja mäkien jyrketessä haarakäyntinä.
Vapaa hiihtotapa: Luisteluhiihto eli vapaa hiihtotapa yleistyi 1980-luvun alkupuolella, koska se oli perinteistä hiihtotapaa nopeampi etenemistapa. Oberstdorfin MM-hiihdoissa 1987 vapaa ja perinteinen hiihtotapa erotettiin ensi kertaa arvokisojen historiassa omiksi kilpailumatkoikseen. Luisteluhiihto vaatii selvästi leveämmän hiihtouran kuin perinteinen hiihtäminen, koska sukset liukuvat sivusuuntaan.
Kuokka: Kuokka-nimitystä käytetään perusluistelutekniikasta. Tässä tekniikassa sauvatyöntö tehdään vain toiselle puolelle eli vain toiselle luisteluponnistukselle. Tekniikkaa käytetään tavallisimmin jyrkähköissä ylämäissä.
Kuokkanousu: Mäki, jonka nouseminen vaatii kuokkatekniikan käyttöä.
Loikka: Nopeatahtinen perusluistelutekniikka, jossa liukuun tullaan pienellä hypyllä. Tätä käytetään jyrkähköissä nousuissa ja kiihdytysvaiheissa.
Loikka päälle: Sanamuoto tarkoittaa vauhdin selvää kiihdyttämistä, kirivaihdetta. "Wassu": Lyhenne nimestä Wassberg, nimetty ruotsalaisen Thomas Wassbergin mukaan ja tarkoittaa virallisemmin yksipotkuista luistelutekniikkaa. Tässä tekniikassa sauvatyöntö tehdään molemmille puolille, joka luisteluponnistukselle. Wassu on nopea etenemistapa ja sitä käytetään loivissa ylämäissä, tasamaalla ja kiihdytyksissä.
"Chandra": Hiihtotapa on nimetty Torinon olympialaisissa sprintin voittaneen kanadalaisen Chandra Crawfordin mukaan. Vapaan hiihtotavan tekniikka muistuttaa pikaluistelua, sillä siinä potkitaan kyyryssä jaloilla vauhtia sauvat kainalossa.