ululaisten Irja ja Mauri Skopan Isolle-Syötteelle jälleen talveksi parkkeeraaman asuntovaunun edusta kertoo, että liikkeellä ovat todelliset harrastajat.
Lumityöt on tehty pienintä piirtoa myöten, ovisuussa on pakkasmittari ja pienen kelon oksaan on nostettu tunnelman luojaksi kynttilälyhty.
Skopan perhe on malliesimerkki siitä, että kunnon karavaanaria eivät pidättele tulipalopakkasetkaan. He ovat tuoneet Syötteelle vaunun jo parinkymmenen vuoden ajan.
"Moni on ihmetellyt, miten te viihdytte. Tämä on elämäntapa ja laskettelu on meille niin tärkeä harrastus", Mauri Skopa kertoo.
Skopan perhe tuli Syötteelle heti sen avauduttua. Aluksi he majoittuivat kirkonkylällä ja lainasivat kavereiden vaunua.
Ensimmäisen oman vaunun he ostivat vuonna 1981. Parinkymmenen vuoden aikana pyörillä oleva tukikohta on vaihtunut kolme kertaa. Vaunujen tekniikka on niin kehittynyt, että nykyisissä vaunuissa pärjää kelillä kuin kelillä.
"Tuulinen ilma kylmentää vaunua eniten. Jos sähkölämmitys ei riitä, kaasun voi ottaa myös avuksi", Mauri Skopa sanoi.
Uusi sukupolvi kasvamassa
Irja kertoo, että vaunuharrastuksen alkaessa perheen poika oli 10-vuotias. Nyt hänellä on kolme lasta, jotka tulevat mielellään myös vaunulle.
"Ennen uutta vuotta meitä oli viisi henkeä ja aivan hyvin me mahduimme."
Hiihtokeskuksiin vaunupaikan varanneista pidetään hyvää huolta. Kun ilmoittaa tulostaan, lämmitys kytketään päälle ja lumetkin pukataan valmiiksi.
"Tämä on niin helppoa, että laiskaksi tässä oppii", Irja Skopa nauraa.
Hänen mukaan aika ei kuitenkaan käy pitkäksi. Päivän laskettelun jälkeen peseminen ja kokkaaminen vie oman aikansa. Illalla katsellaan televisiota, täytetään sanaristikoita ja pelataan korttia.
"Kyllä eilen illallakin oli ihanaa, kun oli niin rauhallista."
Vaatimukset kasvavat
Mauri Skopa ei moiti hiihtokeskusten karavaanareille tarjoamia palveluita, mutta kehitettävääkin löytyy.
"Tällaisissa paikoissa pitäisi olla monitoimihalli, että voisi harrastaa muutakin kuin laskettelemista ja hiihtämistä. Nuoriso kaipaa tietysti jonkinlaisia diskoja", hän sanoo.
Skopan perhe on viipynyt vaunulla pisimmillään kolme viikkoa.
"Vaikka tilat on pienet, kyllä kaksi ihmistä mahtuu hyvin asumaan."
Hänen havaintojen mukaan hiihtokeskuksiin tuleva karavaanarijoukko on vakiintunut. Kasvun vuodet ovat takana ja hiljalleen sukupolvikin on vaihtumassa.
"Vedin sukset jalkaan ensimmäisen kerran vuonna 1966. Silloin laskettelu oli vielä sellainen eliittiharrastus, ettei siitä uskaltanut edes puhua työpaikalla", Mauri Skopa muistelee.
Uskollinen joukko
Karavaanareista on tullut hiihtokeskuksille tärkeä kohderyhmä, josta pidetään kiinni tiukasti.
Esimerkiksi Syötteen lämmitetyille kausipaikoille on tuotu talveksi noin 300 vaunua. Rukan asuntovaunualueen noin 250 paikkaa ovat myös täynnä. Levillä laskettelusta innostuneet karavaanarit täyttävät satakunta kausipaikkaa.
Levillä karavaanareista huolehtivan Aurinkopaikkojen yrittäjä Heikki Ikonen arvioi, että aktiiviset harrastajat ovat vaunullaan suunnilleen kuukauden päivät. Vaunukansa tulee kaukaakin, pääkaupunkiseutua ja Turun saaristoa myöten.
"Bensan hinta on määräävä tekijä", Ikonen sanoo.
Vaunuissa palaa myös reippaasti sähköä, minkä vuoksi nyt edessä olevat korotukset eivät paranna tilannetta.
Rukakeskus Oy:n rinnepäällikkö Matti Parviainen kertoo, että vaunupaikkojen vuokraajat on uskollinen joukko.
"Palveluvarustuksen on oltava hyvä, jos aikoo saada asiakkaat käymään vuodesta toiseen", Parviainen muistuttaa.
Rukalle vaununsa tuovat ovat valtaosin lapsiperheitä. Suuri osa vuokraajista on Oulun seudulta, mutta kauimmaiset tulevat pääkaupunkiseudulta saakka.
"Tämä on edullisin tapa harrastaa laskettelua", Parviainen sanoo.
Rukalla kausipaikan saa 420 eurolla, jonka lisäksi kulutettavasta sähköstä peritään 11 senttiä kilowattitunnilta. Levillä paikan hinta 550 euroa ja kulutusmaksu saman suuruinen. Syötteellä kausipaikka maksaa 556 euroa, johon sisältyy myös rajoitetusti sähkömaksua.
SF-Caravan ry:n toiminnanjohtaja Timo Piilonen kertoo, että vaunuharrastajien määrä kasvaa edelleen. Matkailuajoneuvoja on koko maassa 78 000. Järjestäytyneitä noin 50 000, ja tästä ryhmästä kaksikolmasosaa liikkuu ympäri vuoden.
"Hiihtokeskukset ovat pärjänneet leirintäalueidensa kehittämisessä aika hyvin. Kehitystä pitää kuitenkin tapahtua jatkuvasti, sillä ihmisten laatu- ja vaatimustaso nousee. Joukkoomme tulee jatkuvasti uusia hyviin palveluihin tottuneita ihmisiä", Piilonen kertoi.