Hie­noin­ta ja mu­rein­ta pihviä

Atria palkitsee parasta pihvilihaa tuottavan tilan kerran vuodessa. Tänä vuonna tila on Siikajoella sijaitseva Mäkisten tila. Perusteluna on muun muassa, että tilaa on kehitetty uudisraivaajahengellä ja se on edelläkävijöitä nykyaikaisen tekniikan käyttäjänä.

Isäntä ja vasikka. Urmas-vasikka jäi heti synnyttyään orvoksi ja Jaakko Mäkinen syötti vasikkaa tuttipullon avulla.
Isäntä ja vasikka. Urmas-vasikka jäi heti synnyttyään orvoksi ja Jaakko Mäkinen syötti vasikkaa tuttipullon avulla.
Kuva: Tapio Maikkola

Atria palkitsee parasta pihvilihaa tuottavan tilan kerran vuodessa. Tänä vuonna tila on Siikajoella sijaitseva Mäkisten tila. Perusteluna on muun muassa, että tilaa on kehitetty uudisraivaajahengellä ja se on edelläkävijöitä nykyaikaisen tekniikan käyttäjänä. Isäntä Jaakko Mäkinen on lisäksi opastanut mielellään muitakin tuottajia.

Mäkisten suku on alunperin lähtöisin Kuusamosta, tullut Pattijoen kautta Siikajoelle 1920-luvulla.

"Tämä on ollut alunperin autiotalo, jota isäni äiti ja hänen veljensä ryhtyivät pitämään."

1980-luvun lopussa tila siirtyi Jaakko Mäkiselle. "Koska meistä ei ollut oikein lypsylehmiä pitämään, otettiin vuonna 1990 ensimmäiset lihanaudat, jolloin se näytti toimivalta ratkaisulta. EU:n myötä lihan hinta laski välillä, mutta nyt alkaa olla taas naudanlihasta puutetta", Jaakko Mäkinen kertoo.

Kylmäpihatossa käyskentelee parhaillaan 200-250 eläintä, mutta suunnitelmissa on lisätä karjaa sadalla. "Meillä on ollut risteytyseläimiä herefordeista ja simmentaleista nykyisiin charolaisiin, mutta sonnin pitää olla aina puhdas."

Tällä hetkellä Jaakko Mäkisen mielestä emolehmiä pitäisi saada Suomeen lisää. Lihakarja vaatii kuitenkin hyvät laitumet eikä tila saa olla ison tien varrella. Naapuritkin pitää ottaa huomioon, koska joku voi kokea lehmien pidon hajuhaittana.

"Meillä kylläkin on hyvät naapurit."

Kotitarpeisiin tilalla ei teurasteta, koska yhdestä eläimestä tulee syötävää nelisensataa kiloa. Joskus kuitenkin tulee otettua teurastamon kautta itse tuotettua lihaa. Hieno pihviliha teurastetaan noin kahdeksan viikkoa ennen käyttöä, jolloin se ehtii kunnolla raakakypsymään.

"Kun tulee oltua hirviporukoissakin, niin sitä kauttakin tulee lihaa. Useimmiten kuitenkin nykyisin tulee ostettua kaupasta valmiit pihvit."

Isännän lempiruokia ovat lihaperunat, jonka lihat paistetaan ensin ja sitten vielä keitetään.

"Se, joka paistetun keittää, makean maistaa", nauraa isäntä.



Hyvä raaka-aine


Raksilan Citymarketin tuore kauppiaspariskunta Maria ja Markku Hentilä ovat ehtineet jo paistaa Mäkisten tilalla tuotettua lihaa.

"Viime pyhänä maistettiin sitä takuumureaa sisäfileetä. Tuli tunne, että se onnistuu aina. Raaka-aine ratkaisee pihvin paistossa", Maria Hentilä sanoo.

Hän valmistaa fileen ruskistamalla ensin sen pinnan. Noin viiden sentin paksuisista fileepalasista syntyvät pippuripihvit pyöräyttämällä kyljet pippurimurskeessa. Paistamisen jälkeen pannulla syntyy sinihomejuustokastike lisäämällä kermaa ja sinihomemuruja pannulle. Pihvit laitetaan vielä ennen tarjoilua 120-150-asteiseen uuniin viideksi, kymmeneksi minuutiksi ja valmista on.

Raksilan Citymarket palkitaan Mäkisten tilan palkitsemisen yhteydessä parhaana pihvilihaa myyvänä lihakauppana. Takuumureaa lihaa siellä myytiin viime vuonna yli 10 000 kiloa, mikä on lähes Suomen ennätys.

Ilmoita asiavirheestä