Oulun taidekoulun historiassa kääntyi tällä viikolla uusi lehti, kun koulun ensimmäinen ja pitkäaikaisin rehtori Ulla Kaislaranta jäi eläkkeelle torstaina 1. elokuuta.
– En oikein tiedä miltä tuntuu, kun en ole aiemmin ollut viimeistä työpäivää töissä. Tietyllä tapaa olen hämmentynyt, se varmaan konkretisoituu myöhemmin. Haikeutta on totta kai, Kaislaranta miettii viimeisen työpäivänsä aamuna.
Taustalla on 39 vuoden työura Oulun taidekoulun rehtorina, aivan koulun alkuajoista alkaen.
Viimeistä työpäiväänsä Kaislaranta juhlisti juoksemalla töihin. Ajatus limusiinikyydistä tuntui vieraalta, joten Kaislaranta haki jotain muuta juhlistamaan päivää.
– Harrikan kyydissä olisi ollut hienoa tulla, mutta lapset järjestivät kyydin jo 50-vuotispäivänä. Juoksen tätä väliä paljon, tämä on minun juttuni, Kaislaranta kertoo.
– Koulun sarjakuvaryhmän tekemässä kalenterissa on tämän päivän kohdalla teksti ”Ulla juoksee pois”, hän paljastaa.
Byrokratiaa eijää ikävä
Oulun taidekoulun historia on pitkä ja vaiheikas. Alkujaan yksityisenä perustettu koulu on siirtynyt vuosien saatossa kunnalliselle puolelle.
– Oulun taidekoululla on pitkä historia, mutta kyse ei ole vain Oulun taidekoulusta, vaan se on osa valtakunnallista taidekasvatuksen historiaa. Koulu on ollut mukana taidekasvatuksen koko kiihkeimmässä kehitysvaiheessa, Kaislaranta kertoo.
Koulu on historiansa aikana muuttanut useaan otteeseen. Tervatoppilan kartanossa, Nukulla (nyk. Valve) ja Kansankadulla toiminut koulu muutti Nuottasaareen vuonna 2015.
Syksyn suunnitelmissa Kaislarannalla on kirjoittaa koulun 40-vuotishistoriikki. Sitä ennen Kaislaranta on kahlannut läpi koulun arkistoa.
– Se on eräänlainen siirtymäriitti. Kirjoitan itseni ulos. En halua kirjoittaa sitä kapulakielisenä. Voisin lähestyä sitä draaman näkökulmasta ja tehdä näytelmän neljässä osassa, Kaislaranta miettii.
Heinäkuun viimeisenä päivänä koulun käytävät ovat vielä hiljaisia, mutta koululla valmistaudutaan hiljalleen uuteen lukukauteen. Uutena rehtorina aloittaa vararehtori ja tanssilinjan vastaava Mia Lappalainen.
– Olen itse tehnyt selväksi, että en mieti miten koulussa tullaan toimeen ilman minua. He kyllä tulevat pärjäämään. Seuraavat saavat tehdä tätä omalla tavallaan, Kaislaranta korostaa.
Taiteen tekeminenjatkuu
Eläkepäiville Kaislaranta siirtyy matkaten. Heti ensimmäisenä eläkepäivänä juna vie naisen Helsinki-Vantaalle, mistä matka jatkuu lentäen Singaporeen, missä ohjelmassa on entisen oppilaan häät.
– Todella moni oppilas pitää yhteyttä taidekoulun jälkeen, Kaislaranta hymyilee.
Entisten oppilaidensa kanssa Kaislarannalla on suunnitteilla jo uusi teatteritaiteen yhdistys. Yhdistyksen perustamiskokous on tarkoitus järjestää syksyllä Helsingissä. Nimeäkin on jo mietitty, yksi entinen oppilas ehdotti nimeä Siivet ja juuret.
– Taikkari kasvattaa siivet, Kaislaranta hymyilee.
Vaikka opetustyö jää nyt pois, taiteen tekemistä Kaislaranta ei aio lopettaa. Hän miettii osallistuvansa mieleisiin projekteihin, joissa ei ole suurta vastuuta.
– Kun yksi aikakausi tulee päätökseensä, sitä alkaa miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Nyt tulee erilaista tekemistä eri näkökulmista. Tämä on ollut hieno matka, Kaislarantahymyilee.