Ratsastuksenopettaja Anne-Mari "Ankki" Engmanin hevosinnostus alkoi 8-vuotiaana, kun koulua vastapäätä oli muutaman hevosen ravitalli. "Siellä opettelin harjaamaan ja valjastamaan isoja suomenhevosoreja miesten kanssa," hän virnistää. Koska lähes kaikki Engmanin luokalta ratsastivat, päätyi hänkin ratsastustunneille.
Opetustyötä hän aloitteli päästessään 14 -vuotiaana ohjaamaan aloittelijaryhmiä ja "oikeaa opettamistakin" Engman sai kokeilla muutamaa vuotta myöhemmin tuuratessaan omaa ratsastuksenopettajaansa Arto-Pekka Heinoa. Heino sitten patistikin häntä lähtemään Ypäjän hevosopistoon lisäoppia hakemaan.
Nykyään Engman työskentelee Saaran tallilla opettaen 3-60-vuotiaita oppilaitaan.
"Opettajan työ on ohjata ryhmää turvallisesti", Engman sanoo. Engman kertoo, että hevonen viestittää jatkuvasti kehollaan palautetta ratsastajan antamista avuista, ratsastajan tehtävä on opetella kuuntelemaan sitä.
"Parhaimmillaan ratsastus on saumatonta yhteistyötä ja rentoa keskustelua hevosen ja ratsastajan välillä," kiteyttää hän.
Työtään Engman luonnehtii ajoittain raskaaksi. Epäonnistumiset ja selästä putoamiset ovat arkipäivää. Joukkoon mahtuu myös muutama oppilas, joka syyttää hevosta ja satulaa vääränlaisiksi, kiroilee ja vilkuttelee katsomoon kavereilleen jotka vielä huutelevat suureen ääneen ohjeita. Opetettavat ryhmät ovat usein suuria, kentällä on enimmillään 12 ratsukkoa, eli 24 ajattelevaa olentoa.
"Useimmiten opetustyö on kuitenkin antoisaa ja palkitsevaa. Kun mukaan tulee vielä hevonen, on paketti täydellinen", Engman hymyilee.
Pieneltä ravitallilta
suurille esteille
Engmanilla on monta roolia: hän on muunmuassa ratsastuksen ohjaaja, 1-tason ratsastusvalmentaja, vikellysvalmentaja ja estetuomari. Hän myös kilpailee kenttä- ja esteratsastuksessa.
Tällä kaudella hänellä on ratsastettavanaan 10 -vuotias Mosse-tamma, jolla on kilpailtu isojakin esteitä.
"Jos aikoo itse kilpailla, valmentaa ja opettaa, ei vapaa-aikaa juuri jää. Muut ihmissuhteet kärsivät väkisinkin," Engman kertoo.
Pienillä lomilla hän voi unohtaa hevoset hetkeksi, mutta silloinkin hän saattaa käydä vieraassa kaupungissa katsomassa miten tunteja siellä pidetään.
"Tämä on ennemminkin elämäntapa, eikä sitä voi tajuta kukaan muu kuin joku yhtä höyrähtänyt!" Engman naurahtaa.
Pressiteekin kesäsarjassa Nukun nuoret sanataidekoululaiset kirjoittavat ammateista, jotka heidän mielestään ovat rajuja ja haasteellisia.