Oululainen Kylmän raudan sepät -yhtye ammentaa hevimusiikissaan Kalevalaa, vanhaa suomalaista runoutta sekä klassista suomalaista kirjallisuutta liki huomaamattaan.
"Laulut syntyvät omista aivoituksistani. Tunnustan olevani niin laiska, etten ole laisinkaan perehtynyt maailman suurten runoilijoiden tai klassisten kirjailijoiden tuotoksiin", yhtyeen laulaja-kitaristi Ipa Karjalainen tunnustaa.
Kylmän raudan seppien soittajat ovat musisoineet monissa eri oululaisyhtyeissä kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuonna 2004 perustettu suomeksi laulava yhtye on pukannut maailmalle kahden vuoden aikana kourallisen äkäistä hevipoppia.
Karjalainen kertoo, että vaikka englantilainen uuden aallon metalli on laulajan sydäntä yhä lähimpänä - etunenässä Saxonin ja Iron Maidenin varhainen tuotanto - hän hieman karsastaa 1980-luvun hevimuodin renessanssia.
"En oikein usko, että tiukat 1970- ja 1980-luvun hevitrikoot näyttäisivät enää kauhean hyvältä varttuneen muusikkorentun päällä", hän naurahtaa.
Vanhoja eurooppalaisia legendoja, satuja ja tarinoita on hyödynnetty klassisessa musiikissa kautta vuosisatojen. Populaarimusiikissa muinaisia myyttejä ovat maailmalla hyödyntäneet Iron Maidenin kaltaiset raskaan rockin yhtyeet.
Suomalaisessa populaarimusiikissa kansantarinoista ja myyteistä on varsinkin raskaan rockin uuden tulemisen myötä tullut suosittuja, mitä todistaa esimerkiksi suomen muinaishistorian legendoja hevissään englanniksi ruotivan heviyhtyeen Amorphiksen suosio.
Kylmän raudan sepät käyttää osassa laulutekstejään kalevalaista runomittaa ja kumartaa myös Aleksis Kiven ja Veijo Meren kaltaisille suomalaisen kirjallisuuden mestareille. Karjalainen kertoo, että hänen yhtyeensä ei ole tietoisesti hakenut musiikkiinsa suomalaiskansallista särmikkyyttä.
"Omat kirjoittajan meriittini ovat siinä, että muutamia kirjallisia tuotoksiani valittiin aikoinaan Huonon kirjallisuuden seuran julkaisemaan antologiaan, jossa julkaistiin nippu todella surkeita kirjallisia tuotoksia", hän muistuttaa.
Ukonvasama-kappaleessa, jonka tekstissä Karjalainen toivoo salaman iskevän pahaa odottamattoman toimittajan niskaan, yhtye jyrähtelee kuitenkin perin tosissaan.
"Laulu ei varsinaisesti ole toimittajien ammattikuntaa vastaan suunnattu isku, vaan enemmänkin siinä kritisoidaan iltapäivälehtien kökköjournalismia ja sen valtaa muuallakin Suomessa", hän tunnustaa.
Poliittisesti kantaaottavat sanoitukset ovat rockissa yhä arka aihe. Kortensa kekoon poliittisen laulun puolesta ovat Suomessa kantaneet M. A. Numminen, Pelle Miljoona, Mikko Saarela sekä useat jo 1980-luvun alussa aloittaneet punkin toisen aallon yhtyeet.
Kylmän raudan sepät ei pelkää ottaa kantaa maailmanpolitiikkaan. Laulussa Setä Samulin öljyinen käsi yhtye kritisoi Henry Rollinsin henkeen Yhdysvaltain sotatoimia Lähi-idässä.
"Kyllä jenkkien maailmanpolitiikka on ollut välillä sen verran raivostuttavaa, että se kirvoittaa minut kynäilemään sanoituksia. Olen kirjoittanut lauluja myös Oulun kaupungin historiasta ja lavatansseista, joten en usko, että me leimautuisimme helposti poliittiseksi bändiksi", Karjalainen uskoo.
Hienoinen kantaaottavuus kipinöi myös kappaleessa Alakulomies, jossa lauluntekijä yhdistää kaksi täysin erilaista ihmisen arkkityyppiä.
"Grillijonon toppatakkijuntti ja suurvallan päämies ovat samanlaisia hiekkalaatikolla riehuvia öykkäreitä, vaikka toisella on isompi leikkikenttä ja vaatteet huomattavasti hienommat", hän naurahtaa.
Kylmän raudan sepät -yhtyeen
ep-levyä Pato voi tiedustella
oululaisista levyliikkeistä sekä
tilata yhtyeen kotisivuilta
www.kylmanraudansepat.com.