Helsinkiläisen Lullacryn hevi jalostuu tuoreella Vol.4 -levyllä tanakaksi popmurinaksi, jossa tirisee saksalaisen kulutuspop ja amerikkalainen vaihtoehtosurina.
"Musiikki on massiivista ja biisit enemmän riffeihin pohjautuvia", tuumaa yhtyeen oululaissyntyinen laulaja Tanja.
Hän kokee, että viime vuonna ilmestynyttä Crucify My Heart - levyä tehdessään hän ei ollut bändissä mukana sataprosenttisesti.
"Nyt lauluosuudet onnistuivat hyvin ja sain ladattua biiseihin oikeanlaisia tunnetiloja. Siinä sivussa sain tehdä levylle muutamia melodioita ja kynäillä tekstejäkin", eloisa laulaja puhkuu.
Lisäjännitystä Vol.4:n äänityksiin toi se, että Tanja vilustui pahasti studiopäivien aikana.
"Kun oma keho on instrumenttina, siitä on pakko pitää huolta", paksuun kaulahuiviin sonnustautunut laulaja tuumaa.
Lullacryn metallinsävyinen hevi kätkee alleen kimpun kauniita ja kitkeriä rakkauslauluja. Jos hevisoturit laulavatkin kulmat rypyssä saagoja ja kauhutarinoita, on hevilaulajattarien helpompi tulkita rakkauden ikuisuusaiheesta voimaa imeviä lauluja.
"Uskon, että naiset ovat jossain suhteessa miehiä tunteellisempia, ja siksi minun on helpompi laulaa naisena rakkaudesta, kuin siitä, kuinka olisin menossa sotaan miekka kädessäni."
Lullacry on uudella levyllä löytänyt soittamisen ilon, minkä voi helposti aistia tiukkana jytisevistä sovituksista.
Killing time -rynkytyksestä löytyy Rammstein-tyyppistä tanakkaa konebiittiä, ja levyn aloittavasta Perfect Tonight -rockissa kipinöi Foo Fightersille ominainen irtonaisena rutiseva soitto.
"Uudet biisit ovat sen verran rankkoja, ettei niitä voi ihan puhtaaksi popiksi kutsua, vaikka niistä kasarirocktyylillä hoilaavia mieskuoro-osuuksia ja Bon Jovi -tyyppisiä kertosäkeitä löytyykin."
Metallimusiikkia ja hevirockia on vuosia vaivannut tosikkomaisuus, joka on vuosikymmenten jälkeen helppo kuitata tahattomana komiikkana. Varsinkin hevin synkät alagenret ovat sutaisseet raskaaseen rockiin hymyttömän ja ilottoman musiikin leiman.
Tanja kertoo Lullacryn tehneen uutta levyä hymyssä suin.
"Kun nauhoitimme uusimman singlemme b-puolelle Kiss-coverbiisiä, sain lauluosuudet hoidettuani aivan kauhean, parikymmentä minuuttia kestäneen naurukohtauksen, jonka studiohenkilökunta sitten äänitti salaa, ja joka kuuluu levylläkin."
Myös Twisted Sisterin tai Uriah Heepin kaltaisten hevinestorien paluuta on auttanut se, että yhtyeet osaavat asennoitua vakavamieliseen muusikkouuteensa itseironialla ja huumorilla.
Jopa Tanjan viime kesänä Tuska-festivaalilla bongaama Accept-yhtyeen laulaja Udo Dirkschneider, joka kesällä 1988 käännytettiin oululaisen rockravintolan ovelta vesiselvänä pois kumisaappaisiin sonnustautuneena, on tehnyt tanakan paluun raskaan rockin parrasvaloihin.
"Jotain Kissiä on todella vaikea ajatella kauhean totisena juttuna, koska he ovat puurtaneet show'taan rohkeasti maalit kasvoilla jo kymmeniä vuosia."
Vuoden päästä syksyllä Lullacry keikkailee Yhdysvalloissa osana The Evil Darkness Tour 2006 - kiertuetta. Viime syksynä yhtye kiersi Kanadaa ja Yhdysvaltoja Nightwishin lämmittelijänä. Tanja pitää kolmen viikon rundia työvoittona.
"Saamme viikoittain amerikkalaisilta faneiltamme viestejä, joissa on kyselty, milloin seuraavan kerran soittaisimme rapakon takana."
Esiintymispelon Tanja kertoo selättäneensä juuri viime syksyn lämmittelykiertueella.
"Amerikan-kiertueen jälkeen en enää pelännyt yleisön eteen menemistä, vaikka ennen kiertuetta jännitinkin keikkoja törkeästi."
Arto Kiuru