Millainen urakka "Naisia kaupungilla" oli?
Urakka alkoi koekuvauksista viime syksynä ja sarja kuvattiin viime keväänä eri puolilla Helsinkiä. Se on haastava rooli. Teksti on hyvä, ja Veikko Aaltosen (sarjan ohjaaja) kanssa oli kiva tehdä töitä. Hän on kokenut konkari, tietää mitä haluaa.
Mikä roolissasi oli haastavaa?
Jo koekuvauksissa tuli tunne, että tähän olisi hauska tutustua enemmän. Tekstistä tuli läpi ihmisen luonnetta niin paljon, että sitä oli jossain mielessä myös helppo lähteä näyttelemään. Roolihenkilön nimi Hiirulainen kertoo aika paljon. Nainen elää despoottiäitinsä kanssa ja toimii omaishoitajana. Hiirulainen on aika huonosti kohdeltu ihminen. Luvassa on aikamoinen kasvutarina.
Kuinka paljon sinussa itsessäsi on hiirulaista?
Varmaankin osittain löydän itsestäni joitakin samoja piirteitä. Jos on paljon ihmisiä ympärillä, en ole suuna päänä. Mutta ei minulla ole sellaisia kokemuksia kuin roolihenkilöllä, ei myöskään toiseen äärilaitaan.
Mikä sinut ajoi esiintymään, vaikka et tykkää olla suuna päänä?
Sepä siinä. Onhan näyttelijöissä paljon muitakin tämmöisiä, jotka eivät yksityisenä ihmisenä halua esiintyä. Varmaan se on jotakin rajojen ylittämistä.
Millaisia olivat ensimmäiset näyttelemiskokemuksesi?
Ala-asteella joulunäytelmissä olin varmaankin joku tonttu, jolla oli yksi repliikki. Olen tanssinut pitkään, siinä tuli sitä esiintymistä. Mutta vasta ihan Kallion lukion loppuvaiheessa rupesin ajattelemaan näyttelemistä mahdollisena työnä.
Olet myös vieraillut Oulun kaupunginteatterissa. Mikä oli täällä mieleenpainuvin työsi ja miksi?
Ne olivat kaikki niin erilaisia töitä, että jäivät mieleen. Ehkä eniten Tukholma, jossa olin mukana viimeksi. Samulin (ohjaaja Samuli Reunanen) työtapa ja koko prosessi oli miellyttävä.
Ennen Tukholman harjoituksia kävitte aina juoksemassa. Miten se vaikutti kuntoosi ja mitä juoksuillesi on tapahtunut nyt?
Se teki tietysti hyvää kunnolle. Juoksimme parikin kertaa päivässä ja kahdeksan kertaa viikossa. Olen juossut aika paljon ennen sitäkin. Mutta kyllä se nyt on vähän hiipunut, enkä juokse talvella. Ehkä keväällä sitten...
Millaista on oululainen yleisö?
Sitähän sanotaan, että Oulussa on valveutunut ja kriittinen, hyvä yleisö. Se on kiinnostunut monenlaisista esityksistä, ja Oulussa on aina tehty hyvää teatteria. Kaikki yleisöt ovat kyllä hyviä, ei niitä voi ruveta vertailemaan. Riippuu tietysti esityksistäkin, miten ihmiset reagoivat.
Miten suhtaudut kritiikkiin?
En voi sanoa, että se olisi samantekevää. Jos tulee huonoa palautetta, totta kai se harmittaa vähän aikaa. Se on kuitenkin yhden ihmisen mielipide. Mutta jos mielipide on päälehdessä, se on aika painava.
Voiko kritiikistä ottaa opikseen?
Tietenkin siitä voi oppia. Olen lukenut näyttelijöiden elämänkerroista vanhoja kritiikkejä. Ennen kritiikeissä on arvioitu monipuolisemmin näyttelijän työtä. Jos näytelmässä on paljon näyttelijöitä, voidaan kritiikissä nykyään mainita yksi näyttelijä yhdellä lauseella. Lukiessa sitä sitten ajattelee, että jaahah, tuoko sille nyt jäi päällimmäiseksi mieleen. Tietysti huono kritiikki harmittaa koko jutun puolesta. Usein se tarkoittaa sitä, ettei yleisöäkään oikein tule.
Mihin ryhdyt seuraavaksi?
Minulla on juuri loppunut Q-teatterissa "Jälleenlöydetyn ajan" esitykset. Keräilen nyt voimia. Töitä on tulossa, mutta niistä en osaa enkä oikein voikaan vielä puhua mitään.
Miten hyvin siedät työhösi liittyvää epävarmuutta?
Tarvitaan uskoa siihen, etteivät ne työt tähän lopu, koska eivät ole ennenkään loppuneet. Kai se vaatii positiivista ajattelua.
Miten aikasi kuluu, kun et näyttele?
Minulla on kaksi lasta. Arkisessa ahertamisessa ei tarvitse kauheasti miettiä, miten aika kuluu.
Mikä arjessa on mukavinta?
Ehkä ne paljon parjatut rutiinit. Ne tuovat turvallisuutta. Ei tarvitse liikoja miettiä tätä elämää. Ja lasten kanssa on ainakin semmoinen olo, että on tarpeellinen.
Naisista kertovia sarjoja tehdään nykyään paljon. Miksi?
Ehkä nyt on naisia enemmän tekijöinä kuin ennen, esimerkiksi kirjoittajina ja ohjaajina. Ja naisethan kirjoittavat naisten elämästä, koska heillä on siitä kokemusta.
Miksi meidän pitäisi ryhtyä katsomaan Naisia kaupungilla -sarjaa?
Se kertoo neljän hyvin erilaisen naisen tarinan. Onhan niitä sarjoja tehty muitakin, joissa kerrotaan usean ihmisen elämästä. Mutta tässä sarjassa naiset eivät tunne toisiaan. Heidän elämänsä risteävät, kohtaavat samassa tilassa silloin tällöin. Heissä on paljon sellaista, johon voi samaistua.
