Dublinin liepeillä sijaitseva Powerscourtin kartano on yksi Euroopan tunnetuimmista puutarhoista.
Kartanoalueen historia juontuu 1200-luvulle, mutta nykykuosiinsa se alkoi muotoutua 1700-luvulla kartanon-
isäntä Richard Wingfieldin huomassa.
Valtavan, lähes 20 hehtaarin puutarha-alueen sydämessä sijaitsee palladiaaninen päärakennus. Kartanon suurelta kiviterassilta avautuu huikea näkymä kohti horisontissa nousevaa Wicklow´n vuoristoa.
Suuri sokeritoppavuori ja sitä kehystävät niityt ja villit lehtipuumetsät luovat näyttävän vastakohdan kartanon italialaiselle muotopuutarhalle.
Täydellisesti trimmattu nurmikenttä, mosaiikkikiveykset, symmetrisesti kukkaistutukset sekä muotoon leikatut puut ja pensaat ilmentävät ihmisen tahtoa hallita luontoa.
Herraskainen unelma on Powerscourtin seitsemännen Wingfieldin, varakreivi Mervyn Wingfieldin luomus. 1860-luvulla alkanut rakennustyö kesti kaksi vuosikymmentä.
Ideoita renessanssityyliseen muotopuutarhaan haettiin Versailles´in palatsista Pariisista, Wienin liepeillä sijaitsevasta Schönbrunnin linnasta ja saksalaisesta Schwetzingenin
linnasta.
Kasviasetelmat, marmoripatsaat, takorautakoristeet ja jalkojen alla ritisevä vaalea hiekkakäytävä johdattelevat kulkua puutarhan alaosassa kimmeltävälle Triton-suihkulähteelle.
Lumpeiden peittämä Triton rauhoittaa solinallaan ja herkistää aistit kohti puutarhan muita osia.
Ihmiskäden jälki on hienovaraisempaa puutarhan metsäpoluilla.
Nähtävää kuitenkin riittää, siitä pitävät huolen pelkästään yli 200 erilaista puu- ja pensaslajiketta, joiden siemeniä
Powerscourtin isännät ovat tuoneet matkoiltaan eri puolilta maailmaa.
Puutarhassa voikin ihailla esimerkiksi Irlannin korkeinta puuta, 56 metrin korkeuteen kurottavaa douglaskuusta.
Mervyn Wingfieldin jälkeen myös muut Powerscourtin isännät ovat halunneet jättää jälkensä puutarhaan.
Viime vuosisadan alussa puutarhaan rakennettiin muun muassa japanilainen puutarha.
Valitettavasti myöhempien Wingfieldien estetiikantaju ei ole ollut ihan esi-isiensä veroinen. Japanilaisessa puutarhassa on kaikki oikeat elementit, mutta kokonaisuus jää vähän
vaisuksi.
Tunnetta täynnä on sen sijaan lemmikkieläinten hautausmaa. Lehtipuiden siimeksessä kohoavaan rinteeseen ovat haudattuna omistajaperheiden rakkaimmat eläimet.
Hautausmaalta polut johdattavat vieraan kohti rhododendron-istutuksia.
Kun vieras lopulta kulkee kultakoristeisen Bambergin portin läpi, on hartaimmankin botanistin estetiikannälkä hetkiseksi tyydytetty.