Mikä on ollut MM-kisojen toistaiseksi merkittävin suomalaisuutinen? Antti Ruuskasen ja Jarmo Mäkelän välirauhalla, Tero Pitkämäen nousukunnolla ja Olli-Pekka Karjalaisen finaalipaikalla on ollut oma lukuarvonsa, mutta piikkipaikalle ne eivät yllä.
Ykkösuutinen putkahti Suomen Tietotoimiston uutisvirtaan 25. elokuuta kello 6.40. Otsikko kertoi: Kanerva ei saanut jatkopestiä IAAF:n hallitukseen.
IAAF on kansainvälinen yleisurheiluliitto ja Kanerva tietysti Ilkka Kanerva, nykyinen kansanedustaja (kok.), ex-ministeri ja mies, jonka nimeen perään Google-hakukone liittää vähemmän mairittelevia hakusanoja tyyliin "salarakas" tai "johanna tukiainen". Ensin luultiin, että naistenmiehenä tunnettu Kanerva putosi IAAF:n hallituksesta juuri naisten vuoksi. Lajin kattojärjestö halusi ylimpään päättäjäportaaseen enemmän naisia ja lisäsi kauniimman sukupuolen edustajien kiintiöpaikkojen määrää neljästä kuuteen.
Italialaislehti La Gazzetta dello Sport toi myöhemmin ilmi teorian, jonka mukaan Kanerva menetti paikkansa lahjonnan takia. Hallitukseen nousseen Qatarin Ahmed Al Kamalin äänivyöry hallituksen jäsenvaalissa oli yhtä luonnollinen asia kuin suomalaisen pikajuoksijan olympiavoitto.
Epäilyt heräsivät heti.
Nähtäväksi jää, muuttuvatko Kamaliin kohdistuvat epäilyt koskaan tutkinnaksi, mahdolliseksi syytteeksi ja mahdolliseksi tuomioksi. IAAF ei ole tämäntyyppisten asioiden selvittäjänä yhtä innokas toimija kuin vaikkapa Suomen poliisi.
"Epäilys (Kamalin lahjonnasta) on olemassa, mutta vaikea todentaa", Kanerva sanoi Helsingin Sanomille.
Ironisen ulottuvuuden asiaan tuo se, että Kanervan -- joka on myös SUL:n kunniapuheenjohtaja -- tapauksessa kaksi ensimmäistä kohtaa ovat jo toteutuneet: marraskuussa hän vastaa oikeudessa syytteeseen törkeän lahjuksen ottamisesta. Kanervan epäillään saaneen yli 50 000 euron arvosta etuja yhtiöiltä, jotka suunnittelivat suuria kauppakeskuksia Varsinais-Suomeen.
Siksi Kanervan kannattaisi pitää suunsa kiinni. Juuri nyt hän ei ole paras henkilö kommentoimaan muiden lahjusepäilyjä.
Yhdessä asiassa Kanerva on oikeassa. IAAF:n hallituspaikan menetys on Suomelle huono asia. Suomi on luisunut kentällä yleisurheiluperheen lilliputtien joukkoon. Nyt tuli turpaan myös kabinettipelissä. Sari Essayahin on turha huudella isoihin pöytiin IAAF:n kilpakävelyvaliokunnan suunnalta, vaikka luottamustehtävä toki tärkeä onkin.
Kansainvälisissä piireissä suomalaisen yleisurheilun vaikutusvaltaisin ja verkottunein henkilö on Jukka Härkönen. Kuka Härkönen, saattaa joku kysyä. Hän on mies, joka manageroi takavuosina Frankie Fredericksiä ja Marie-Jose Pereciä, kahta legendaa. Nyt talliin kuuluvat muun muassa kohujuoksija Caster Semenya, naisten satasen MM-finalisti Kerron Stewart ja 800 metrin toissa vuoden maailmanmestari Mbulaeni Mulaudzi.
Lista, josta on paha laittaa paremmaksi.