Vuosituhannen vaihteen menestysvalmentajan Fabio Capellon elämäkerta ilmestyy kenties joulumarkkinoille vuonna 2015. Capello todisti kykynsä AC Milanissa, Real Madridissa ja Juventuksessa, mutta ei onnistunut viemään Englantia maailmanmestariksi Etelä-Afrikan kisoissa 2010.
Tässä otteita syksyn 2015 hittikirjasta.
"Samalla hetkellä, kun maalivahti Robert Green sähelsi sen onnettoman laukauksen maaliinsa USA:ta vastaan, käänsin katseeni kentältä pois.
Tajusin sillä hetkellä, että kaikki työni oli valunut hukkaan, eikä tämä joukkue pystyisi voittamaan maailmanmestaruutta.
Ennen minun päävalmentajakauttani Englanti oli hävinnyt Wembleyllä ratkaisevan EM-karsintaottelun Kroatialle 3-2. Tuossa pelissä joukkueen maalissa oli Scott Carson, joka lahjoitti lähes Greenin veroisesti maalin vastustajalle. Tuo ottelu koitui edeltäjäni Steve McClarenin lopulliseksi kohtaloksi.
Sain käsiini joukkueen, jossa oli valtava määrä lahjakkuutta. Monet sanoivat, että tämä olisi paras Englannin joukkue vuosikymmeniin. Näin muun muassa Wayne Rooneyssa, Steven Gerrardissa, Frank Lampardissa ja John Terryssä aivan maailman terävimmän eliitin tasoiset pelaajat.
Mutta samalla vaistosin joukkueesta valtavan määrän epäonnistumisen pelkoa, joka heijastui kentällä epävarmuutena, ailahtelevuutena ja väärinä ratkaisuina. Esimerkiksi Lampard ja Gerrard pelasivat maajoukkueessa usein paljon heikommin kuin Chelseassa ja Liverpoolissa."
"Tein joukkueen henkisen puolen kanssa valtavasti töitä. Toistin, että heidän ei tarvitse vastata pelistään koko kansalle tai maan julmalle lehdistölle.
Hiljalleen sain aikaan tuloksia ja vedimme läpi upean MM-karsintaurakan. Tunsin, että minulla on aito mahdollisuus päästä historiaan ensimmäisenä päävalmentajana, joka voitti kotimaansa ulkopuolisen joukkueen kanssa maailmanmestaruuden.
Mutta sitten tulivat John Terryn suhdehässäkät, sen jälkeen saapuivat loukkaantumiset. Ja lopulta tuo Greenin moka.
Korostan, että Green käsitteli ja korjasi oman tilanteensa hyvin. Mutta joukkue lamaantui. Se alkoi jälleen pelkäämään.
Pelkäämään virheitä, pelkäämään muiden mielipiteitä ja epäilemään omia kykyjään.
Yhtäkkiä näin jälleen kentällä ne lampardit ja gerrardit, jotka antoivat käsittämättömiä harhasyöttöjä, eivätkä pystyneet pitämään pelissä kunnon tempoa yllä.
Eivätkö he todellakaan osanneet johtaa peliä, kun heidän ympäriltään otettiin pois drogbat, maloudat ja torresit?"
"Arvasinko tuolloin, kuka voittaa maailmanmestaruuden? Tajusin sen sillä hetkellä, kun Espanja hävisi avausottelunsa Sveitsille.
Salama ei iske samaan paikkaan kahta kertaa."