Energiatalous: Oulun Energia tar­vit­see lisää ener­gia­puu­ta - kysyntä kasvaa lä­hi­seu­dun en­si­har­ven­nus­puul­le

Kolumni: To­rin­ran­nan alue suo­ras­taan huutaa vielä yhtä korkeaa ra­ken­nus­ta

He­roii­nia käy­tet­tiin Suo­mes­sa ys­kän­lääk­kee­nä sodan jälkeen

Suomi nousi heroiinin suurkuluttajaksi suuren laman aikana 1930-luvulla. Sodan jälkeen menekki oli niin hurjaa, että YK:ssa sitä jo kummeksuttiin. Vuonna 1949 maailmanjärjestö tivasi Suomelta selitystä, miksi meillä kului heroiinia vuodessa sama määrä kuin muissa maissa keskimäärin 25 vuodessa.

Suomi nousi heroiinin suurkuluttajaksi suuren laman aikana 1930-luvulla. Sodan jälkeen menekki oli niin hurjaa, että YK:ssa sitä jo kummeksuttiin. Vuonna 1949 maailmanjärjestö tivasi Suomelta selitystä, miksi meillä kului heroiinia vuodessa sama määrä kuin muissa maissa keskimäärin 25 vuodessa.

Sisäministeriön vastaus oli yksinkertainen: Heroiini oli halvin olemassa oleva lääke yskään ja kivunlievitykseen, kirjoittaa filosofian tohtori Mikko Ylikangas keskiviikkona julkistetussa tutkimuksessaan Unileipää, kuolonvettä, spiidiä (Atena). Se kertoo huumeiden historiasta Suomessa vuosina 1800-1950.

Sisäministeriön YK:lle antama perustelu sisälsi ajatuksen, jonka mukaan heroiinia tarvittiin meillä kansanterveydellisistä syistä yskän hillitsemiseksi. Kansan heikentynyttä yleisterveyttä ministeriö perusteli sodalla ja ilmastolla. Koska sodan aikana Suomen heroiinivarastot olivat tyhjentyneet, maassa olisi sisäministeriön mukaan itse asiassa tarvittu sitä vielä lisää!

Suomen selitykset eivät mitä ilmeisimmin vakuuttaneet YK:ta, joka suunnitteli lähettävänsä tänne asiantuntijoita selvittämään heroiinin korkean kulutuksen todellisia syistä.

Hyllyt täynnä heroiinia

Heroiinin kulutus lähti kasvuun 1930-luvun puolivälin jälkeen. Sisäministeriön arvion mukaan vuonna 1936 sitä tuotiin maahan yli 30 kiloa.

"Koska laillista heroiinia oli yhä enemmän ja verraten helposti saatavilla maan jokaisessa apteekissa, on selvää, että laillisen käytön ohella myös heroiinin väärinkäytölle oli olemassa hyvä tilaisuus", Ylikangas kirjoittaa.

Alkuun heroiinin ei uskottu aiheuttavan riippuvuutta. Itse asiassa sitä pidettiin niin vaarattomana, että sitä suositeltiin lääkkeeksi jopa lapsille.

Talvisodan aikana heroiinia käytettiin rintamaoloissa yskän lisäksi myös reumaattisiin vaivoihin ja muihin särkyihin. Joukko-osastojen lääkintämiehillä oli runsaasti heroiinitabletteja, joita he jakoivat miehille.

Eräs veteraani muisteli myöhemmin, kuinka korsujen hyllyt ja lääkintämiesten laukut olivat täynnä heroiinia. Heroiinia käytettiin myös haavoittuneiden kivunlievitykseen, vaikka morfiini olikin vielä ensisijainen kipulääke.

Heroiinia jokaiselle haavoittuneelle

Jatkosodan aikaisilla lääkintäaliupseereilla oli laukussaan muun muassa oopiumi- ja heroiinitabletteja ja lääkintäupseereilla näiden lisäksi vielä kokaiini- ja morfiiniampulleja.

Heroiini- ja morfiinitabletteja myös käytettiin runsaasti. Jatkosodan aikana puolustusvoimissa niitä kului noin 250 miljoonaa tablettia. Oopiumitabletteja kului puolestaan paljon muun muassa vaikean ripulin hoidossa.

"Talvi- ja jatkosodan aikana morfiini- ja heroiinilääkitystä käytettiin lähes jokaisen haavoittuneen kohdalla", Ylikangas huomauttaa.

Sotaa seuranneina pulavuosina lääkärit määräsivät yhä edelleen heroiinia erilaisiin särkyihin ja hengitystievaivoihin, koska se oli halpaa ja sitä oli paljon olemassa.

"Sota-aikana ja heti sen jälkeen heroiini oli Helsingissä muotihuume, osaksi helpon saatavuutensa vuoksi", Ylikangas toteaa.

Jatkosodan jälkeen kadulla oli myynnissä myös heroiinia, joka mitä luultavimmin oli peräisin armeijan varastoista. Heroiinin katoaminen johtui Ylikankaan mukaan pitkälti kansainvälisen valvonnan kiristymisestä sekä maahamme kohdistuneesta kansainvälisestä kritiikistä.