Pääkirjoitus

Her­kul­li­set marjat jäävät metsään

Valkoisenaan kukkivat hillasuot ovat nyt monien marjastajien toiveiden kohde. Rankkasateiden ja raekuurojen toivotaan jäävän väliin tai suuntautuvan muualle, jotta lupaava vaihe muuttuisi heinä-elokuussa hehkeän keltaiseksi marikoksi.

Valkoisenaan kukkivat hillasuot ovat nyt monien marjastajien toiveiden kohde. Rankkasateiden ja raekuurojen toivotaan jäävän väliin tai suuntautuvan muualle, jotta lupaava vaihe muuttuisi heinä-elokuussa hehkeän keltaiseksi marikoksi.

Monet lakkoihin ihastuneet poimijat pitävät suun supussa hyvästä hillapaikasta yhtä tarkkaan kuin vapakalastajat varmasta ottipaikasta. Kuitenkin hillaa riittää hyvinä vuosina kaikille poimijoille. Kateuteen ei ole syytä.

Sadosta otetaan parhaimmillaan talteen 30 prosenttia niissä kunnissa, joissa suon herkkumarjaa kerätään todella ahkerasti. Muuten marjasadosta poimitaan Suomessa parhaimmillaan 10 prosenttia.

Talousmarjoiksi laskettua mustikkaa, puolukkaa ja hillaa on metsissä syksyisin Metsäntutkimuslaitoksen Metlan laskelmien mukaan noin 500 miljoonaa kiloa. Satoa korjataan noin 50 miljoonaa kiloa. Niinpä 90 prosenttia marjoista jää eläinten ruuaksi tai mätänemään. Eläintenkin pitää saada ravintoa, mutta muuten satoa ei kannattaisi jättää hukkaan.

Metlan tutkija Kauko Salo sanoo, että suomalaisten ei kannata enää poimia myyntiin muuta marjaa kuin hillaa. Puolukan ja mustikan hinta jää hänen näkemyksensä mukaan niin alas, että poiminta ei kannata.

Marjojen ja sienten kerääminen on Suomessa kuitenkin poikkeuksellisen edullista lisäansion hankkimista siksi, että niiden myyntituloista ei veroteta. Poiminnan kannattavuutta voi miettiä hieman sitäkin taustaa vasten, että viime kesänä Pohjois-Suomen metsissä uurastaneet 92 thaimaalaista marjastajaa kuittasivat yhteensä 360 000 euron tilin. He keräsivät kahden kuukauden aikana 371 000 kiloa marjoja.

Hilloja thai-poimijat eivät vieneet viime vuonna suomalaisten nenän edestä. Tänäkin vuonna he keskittyvät mustikkaan ja puolukkaan, joita suomalaisilta jää valtavasti poimimatta.

Tänä suvena on tulossa peräti 450 thai-poimijaa, jos kaikille löytyy paikka lentokoneista. He maksavat matkansa itse, joten poiminnan täytyy sittenkin kannattaa, ainakin jossakin määrin. Tosin työ on kovaa. Thaimaalaiset marjastajat tekivät jopa 12-tuntisia päiviä. Mutta tekeväthän suomalaisetkin monilla aloilla ajoittain pitkiä päiviä.

On hyvin outoa, mikäli marjat jäävät metsään siksi, että marjanpoiminnan osaaminen on kadonnut Suomesta ja ensi kertaa maahan tulevat ulkomaalaisetkin pystyvät parempaan kuin suomalaiset.