Kirjoittaja kuuluu Kalevan
nuorten kirjoittajien ryhmään.
Pikaruoka mielletään useimmiten armottomasti rasvaa tihkuvaksi moskaksi, toisin sanoen roskaruoaksi, eikä roskaruoka todellakaan ole kovin imarteleva nimitys ruoalle; kukapa sitä roskia mielellään poskeensa pistäisi?
Negatiivisesta lempinimestään huolimatta, pikaruoka tuntuu valloittaneen tämänkin maan lähes täydellisesti. Mistäpä kaupungista ei sitä Mäkkäriä löytäisi? Ja jos sellainen kyläpahanen vielä onkin olemassa, kulmakunnan grillin tapaa sentään mistä vain. Kummasti tuntuvat pikaruokalat nykyään menestyvän, joten kenties se roskaruoka ei olekaan täysin roskaa.
Yksi syy pikaruokaloiden laajaan asiakaskuntaan lienee se, että harva jaksaa kaupungille lähtiessään raahata omia eväitä mukaansa, ja silloin saattaa nälkä yllättää. Kun kotiinkaan ei syömään viitsisi palata, on pohdittava muita vaihtoehtoja. Monen shoppailureissuun kuuluu lähes poikkeuksetta ruokapaussi jossain kohtuuedullisessa paikassa.
Oululainen Teah Hagberg, 16, ei käy usein kaupungilla ja vielä harvemmin hän siellä mitään syö.
"Ei minulla vain ole nälkä",Teah toteaa. Useammin hän käy kahviloissa kuin syömässä. Jos vatsaa kuitenkin rupeaa kurnimaan, valitsee Teah ruokailupaikkansa sen mukaan, kenen kanssa hän sattuu olemaan liikenteessä, kuinka kiire hänellä sillä hetkellä on ja mitä hänen tekee mieli.
"Minulle merkkaa myös se, että ruoan saa suhteellisen nopeasti, jos on nälkä", Teah kertoo. "Valintani ei riipu hirveästi hinnasta, mutta en minä tietenkään minnekään hienoon ravintolaankaan mene."
Hinta on monelle nuorelle se kompastuskivi ruokailun yhteydessä. Pikaruokalat ovat siitä käteviä, että yleensä aterioiden hinnat ovat melko armeliaita nuorenkin kukkarolle, ja tästä Teah myöntää niille plussaa. Miinusta kuitenkin satelee ruoan epäterveellisyydestä. "Joskus aivan ällöttää, kun ajattelee miten paljon rasvaa siinä on. Hampurilaisia en edes syö ja ranskalaisista tulee mieleen rasvassa uitettuja puikuloita. Tällä hetkellä ei kyllä mieli tekisi", Teah virnistää. "Pizza on ainoa pikaruoka, mistä pidän."
Lotta Kortelainen, 15, joutuu käymään kaupungilla bussia odotellessaan useammin kuin Teah, mutta syömässä hän käy silti ani harvoin. "Saatan joskus käydä kyllä ostamassa jonkun jogurtin tai semmoisen, mutta todella harvoin käyn siellä syömässä." Lotta valitsee syömisensä hintojen, maun ja terveellisyyden perusteella.
"En oikeastaan tykkää syödä mitään ns. roskaruokia", Lotta kertoo. "Jos käyn syömässä kaupungilla, niin ehkä mieluummin kiinalaisessa. Ja Subwayllakin kävin eilen", hän täydentää.
Roskaruoasta Lotalle tulee ensimmäisenä mieleen Big Mäkki, hampurilaisesta taas läskiä tirisevä jauhelihapihvi. Sana terveellinen saa Lotan heti ajattelemaan "semmoista vihreää ihanaa salaattia ja kurkkua" ja epäterveellinen tuo Lotan mieleen lähinnä "jotain HK:n sinistä, jota joku kaljamaha syö".
Lotta lienee yksi niistä harvoista, jotka ottavat eväitä mukaansa kaupungille. "Kyllä minä joskus otan eväät kaupungille, mutta yleensä tulee ostettua kaupasta jonkin iso leipä", hän sanoo.
"Eväiden hyviä puolia on se, että ne voi syödä milloin vain, ja ne eivät maksakaan juuri mitään", Lotta perustelee. "Lisäksi saa itse valita, mitä ottaa ja sitä mitä haluaa."
Teah taas ei ota koskaan eväitä mukaan kaupungille lähtiessään. "En minä jaksa eväitä laittaa." Ei Lottakaan toki aina niitä tee. "Monesti ei vain tule mieleen, että pitäisi ottaa sellaiset mukaan tai sitten ajattelen, että en ole kaupungilla niin kauan, että niitä tarvitsisin", hän selittää.
Teah ja Lotta listaavat hinnan pikaruoan eduksi. Sen lisäksi he pitävät nopeutta myöskin plussana. Huonoiksi puoliksi he mainitsevat epäterveellisyyden. "Pikaruoassa tuppaa olemaan paljon lisäaineita, ja on se yleensä aika epäterveellistä", Lotta havainnollistaa.
Eli loppujen lopuksi siis roskaruoka ei ole pelkästään negatiivinen asia. Löytyyhän siitä niitä hyviäkin puolia, ja pikaruokalassahan salaattikin on pikaruokaa. Kohtuus kaikessa. Se on hyvä pitää pikaruokaloissa asioidessaan mielessä. Eihän siellä joka viikko tarvitse pistäytyä.