Aurinkoisena aamuna Kemijoen rantavesissä on ruuhkaa, sillä ravustajat ovat tulleet kokemaan mertansa. Jonna ja Taavi Viitalalla on tarkastettavanaan 12 rapumertaa, joihin on edellisenä iltana viritelty kalanpalasia syöteiksi.
"Ravut tykkäävät eniten särjestä, mutta kyllä muutkin pikkukalat kelpaavat", Taavi Viitala kertoo.
Taavi ja Jonna Viitala pyytävät rapuja yhdessä naapuruston kanssa. Merrat koetaan vuorotellen. Kun tarvittava saalis on koossa, pidetään kunnon rapukekkerit.
"Tänä kesänä rapua on tullut parhaiten aivan viime päivinä. Lienevätkö helteet hidastaneet rapujen liikkumista. Yleensä ottaen rapukannat ovat nousseet kovasti. Parikymmentä vuotta sitten rapuja tuli paljon vähemmän", jo kaksi vuosikymmentä rapuja pyytänyt Taavi Viitala kertoo.
Myös 16-vuotias Jonna Viitala on jo kokenut ravustaja, joka nauttii saalisravut rapukesteissä kavereiden kanssa.
"Rapu mönkii pyydykseen yöllä. Merrat täytyy kokea joka aamu, muuten ravut onnistuvat luikertelemaan pois niistä", Jonna Viitala tietää.
Tällä kertaa rapusaalis on kesän paras: merroista nousee puoli ämpärillistä jokirapua. Jonna Viitala mittaa ravut, ja alle kymmensenttiset päästetään takaisin jokeen. Saalis kaadetaan katiskaan ja jätetään rantaveteen odottelemaan seuraavan päivän rapusatsia. Parin päivän välein ravut keitetään ja pannaan pakasteeseen rapujuhlia odottamaan.
Toimeentulon äärirajoilla
"Napapiirillä ollaan ravun kannalta toimeentulon äärirajoilla, joten lisääntyminen ei onnistu joka kesä. Rovaniemen yläpuolellakin on joitakin rapukantoja, mutta kyllä ne ovat hyvin pieniä", TE-keskuksen kalataloustarkastaja Kare Koivisto kertoo.
"Ravustaminen on työlästä hommaa. Joka ilta ja aamu pitää olla mertoja virittämässä. Ja kaiken vaivan palkkana on päänsärky", Koivisto naureskelee ja viittaa rapujuhlien saksi ja snapsi
-sanontaan.
Rapu on keitettävä elävänä
Kaikki ravustajat tietävät, että kuollutta rapua ei voi syödä, vaan rapu on pudotettava kiehuvaan veteen elävänä.
Asikkalan raputietokeskuksen rapubiologi Japo Jussila tietää syyn brutaalilta vaikuttavaan kypsyttämiseen.
"Ravun veri ei ole steriiliä, vaan siinä on bakteereja. Jos rapu menehtyy, sen pilaantuminen alkaa heti. Kaikki äyriäiset ovat tässä asiassa samanlaisia", Jussila sanoo.
Rapujen keittämiseen on oltava iso kattila, jossa on riittävästi kiehuvaa vettä. Näin ravun kuolemasta tulee mahdollisimman nopea.
"Rapu on kypsä, kun se nousee pintaan ja selkäkilven ja pyrstön välinen kalvo on reilusti pullistunut. Aikaa tähän menee kymmenisen minuuttia", Japo Jussila neuvoo.
