Suomi on siirtymässä sote- ja pelastuspalvelujen hyvinvointialueisiin vakavassa työntekijävajekriisissä. Hoitohenkilökuntaa ja sosiaalialan ammattihenkilöstöä on huolestuttavissa määrin siirtynyt muihin tehtäviin. Jäljelle jääneet ovat ylityöllistettyjä, osa uupumuksen rajamailla. Työn kuormituksen ja työhyvinvoinnin esteiden hallinta pitää olla lähtökohta työelämän kehittämiselle. Myös työterveyshuollon pitää olla merkittävässä roolissa työhyvinvointia edistävässä toiminnassa.
Meillä oli 1990-luvun taloudellisen lamankin aikana varaa ylläpitää Oulun kaupungin työntekijöille hyvää työterveyshuoltoa. Työhyvinvoinnin ylläpitäminen ymmärrettiin viisaasti voimavaraksi tuolloin niukkana aikana.