Suomi on siirtymässä sote- ja pelastuspalvelujen hyvinvointialueisiin vakavassa työntekijävajekriisissä. Hoitohenkilökuntaa ja sosiaalialan ammattihenkilöstöä on huolestuttavissa määrin siirtynyt muihin tehtäviin. Jäljelle jääneet ovat ylityöllistettyjä, osa uupumuksen rajamailla. Työn kuormituksen ja työhyvinvoinnin esteiden hallinta pitää olla lähtökohta työelämän kehittämiselle. Myös työterveyshuollon pitää olla merkittävässä roolissa työhyvinvointia edistävässä toiminnassa.
Meillä oli 1990-luvun taloudellisen lamankin aikana varaa ylläpitää Oulun kaupungin työntekijöille hyvää työterveyshuoltoa. Työhyvinvoinnin ylläpitäminen ymmärrettiin viisaasti voimavaraksi tuolloin niukkana aikana.
Työterveyshuollon, työntekijän ja lähiesihenkilön aktiivisella yhteistyöllä kyettiin ehkäisemään lukuisia ennenaikaisia eläköitymisiä. Työtä ja työaikoja pystyttiin räätälöimään työntekijän työkykyä ja elämäntilanteen tarpeita vastaavaksi. Työskentely perustui luottamukseen, joka oli syntynyt vuosien aikana.