Viisi vuotta sitten hankittu henkilökortti osoitti, että parasta ennen -päivä olisi piakkoin. Oulun poliisilaitoksella sitä hakiessani ymmärsin, että vaikea hakumenettely voitaisiin viiden vuoden päästä tehdä kätevästi netissä, eikä uusia kuulusteluja enää tarvittaisi.
Kun rupesin tutkimaan, mitä kortin uusimiseen tarvitaan, kävi ilmi, että ei viisi vuotta vanha passikuva enää kelpaa, vaan kuvan pitää olla uusi, alle kuusi kuukautta vanha. Viidessä vuodessa kurttuiseen naamaan on tullut uusia ryppyjä, ja sen vuoksi tunnistaminen olisi aivan mahdotonta.
Iin valokuvaamossa kuvaus sujui minuutissa. Oli esteetön kulku, ja taksi odotti oven edessä.
Homma sujui aluksi hyvin, kirjautuminen vahvalla tunnisteella poliisin sivulle, kortin maksaminen nettipankissa (vahva tunnistautuminen) ja uuden kuvan liittäminen hakemukseen.
Mutta siihen homma tyssäsi. Joku pieni byrokraatti tai älytön tekoäly oli tällännyt ruksin ruutuun: "tunnistauduttava poliisilaitoksella". Vaihtoehtoina Pudasjärven, Raahen ja Oulun poliisilaitokset. Kahdella ensimmäisellä ei ole tullut käytyä, Oulun laitoksella muutama tuhat kertaa, mutta niitähän ei nyt lasketa.
Ouluun olisi Iistä lyhyin matka, mutta ajanvaraukseen oli pitkä jono, eikä viitsisi koko kesää odottaa kortin uusimista. Pudasjärveltä löytyi aika viikon päästä, mutta vanha kortti meni pitkäksi ja pani miettimään, että mennäänkö taas pitkän kaavan mukaan.
Vahva tunnistautuminen ja varaus Pudasjärvelle, riskillähän tässä pelataan koko ajan muutenkin. Kun matkaa yhteen suuntaan on yli 100 kilometriä, tietää se pyörätuolissa istumista nelisen tuntia invataksin kyydissä.
Huolella tehtyjen valmistelujen jälkeen, retkieväät, lääkkeet (saattajalle ja saatettavalle) matka alkoi kestäen parisen tuntia tutun kuljettajan ohjauksessa. Pudasjärvellä alkoi viimeinen koetus, tunnistautuminen.
Viimeinen sessio käsitti tunnistautumisen jo muutaman päivän vanhaksi menneellä kortilla, jäljet molemmista etusormista ja nimikirjoitus näytelevylle.
Se oli siinä ja uuden kortin voi hakea kahdeksan päivän perästä Iin rautakaupasta. Kas kummaa, miksei vaikka viinakaupasta tai supermarketista tai postista.
Ihmisen sormenpäiden kuvio pysyy samana kohdusta hautaan eikä niitä voi vaihtaa eikä väärentää. Miksi pitää viiden vuoden välein ottaa kuviot talteen? Ei miksikään.
Nimikirjoitus, jäänne puumerkistä, säilyy lihasmuistissa pitkään, eikä senkään tarkkailu viiden vuoden välein ole tarpeen. Kuvan perusmuoto säilyy rypyistä huolimatta vauvasta vaariin. Hintalappu tälle uusimiselle oli matkoineen yli 300 euroa, ja viiden vuoden päästä sama uudelleen.
Asiaa perustellaan muun muassa sillä, että uuteen korttiin saa aktivoitua lisää sähköisiä toimintoja: sitä voidaan käyttää matkustusasiakirjana ja jopa henkilöllisyystodistuksena.
Suurella osalla vanhuksista, minä mukaan lukien, on maalliset matkat jo suoritettu – enää on jäljellä se viimeinen yksisuuntainen matka. Eikö sitä odotellessa riittäisi yksinkertainen, harvennetuilla uusimiskerroilla kelpaava kortti esimerkiksi äänestämiseen vaaleissa?
Viimeisen viiden vuoden aikana en ole korttia muuhun tarvinnut, enkä näe uudelle kortillekaan muuta käyttöä.
Esa Tasanto
Ii