Meneillään olevat viikot ovat Suomessa hengellisten kesäjuhlien vahvinta sesonkia. Viime viikonloppuna Keuruulla järjestettiin helluntaiherätyksen vuotuinen suurtapahtuma, juhannuskonferenssi. Huomenna perjantaina Torniossa avataan virallisesti kirkollisista kesäjuhlista suurimmat, suviseurat.
Samaan aikaan evankelinen herätysliike kokoontuu Virroille. Viikon päästä heränneet eli körtit asettuvat seurapenkeille sanaa kuuloon ja veisaamaan Vantaalla.
Kun lasketaan yhteen kirkon piirissä toimivien herätysliikkeiden ja muiden kristillisten yhteisöjen kesäjuhlat, päästään kävijämäärässä 200 000:n tuntumaan. Määrä on pysynyt jokseenkin samana pitkään. Maassa, jossa kirkon jäsenmäärä putoaa vääjäämätöntä tahtia, hengelliset kesäkokoontumiset ovat pitäneet asemansa hyvin.
Juhlien kestäessä liikkeiden mahdolliset sisäiset linjaerimielisyydet pyritään pitämään maton alla. Profiilia korotetaan sen sijaan suhteessa toisiin liikkeisiin tai kirkkoon, jonka kehitystä ja tilaa kommentoitaneen jälleen monessa tapahtumassa huolestuneesti.
Tänä vuonna juhlilla puhuttaa jälleen esimerkiksi se, miten kirkon tulisi suhtautua homoseksuaaleihin ja näiden toiveisiin saada kirkollinen vihkiminen.
Sisäisistä erimielisyyksistä kärsivät tällä hetkellä vakavimmin esikoislestadiolaiset. Liikettä repivät näkemyserot siitä, miten Suomessa pitäisi suhtautua Ruotsissa asuvien niin sanottujen Lapin vanhinten auktoriteettiasemaan ja Suomessa yhteistyöhön evankelisluterilaisen kirkon kanssa.
Tornioon kokoontuvassa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä elettiin jännitteisiä aikoja muutama vuosi sitten, kun liikkeen sisällä kuohuja nostivat lasten hyväksikäyttötapaukset ja niiden käsittely. Tänä vuonna liike on koolla rauhallisemmissa tunnelmissa.
Seuraväki pääsee laulamaan uutta laulukirjaansa, joka on huolellisen uudistustyön tulos. Lauluihin liittyy monilla liikkeen jäsenillä vahvoja tunteita ja muistoja. Siksi nyt käyttöön otettava kirja uudistaa jäsenistölle tärkeää laulukokoelmaa aika varovasti.
Suuret kesäjuhlat ovat liikkeille elinvoiman mittareita: mitä suurempi kävijämäärä, sitä vankemmalla pohjalla liikkeen tulevaisuus on. Juhlavieraille tapahtumat tarjoavat hengellistä virkistymistä, mutta samalla kokoontumisten merkitys on vahvasti sosiaalinen: juhlilla tavataan ystäviä ja tuttuja, ollaan ”suuren perheväen” jäseniä.
Juhlille saapuu paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka muuten eivät aktiivisesti kyseisten liikkeiden toimintaan osallistu.
Hengellisten kesätapahtumien keskeinen piirre on liikkeen oman perinteen esillä ja elävänä pitäminen. Tähän kuuluvat tutut laulut ja virret, tutut sanontatavat ja viittaukset liikkeen historiaan, tutut puhujat ja tapahtuman toteutustavat.
Juhlien suuri haaste on se, kuinka torjua sisäänpäinlämpiävyyttä. Se, mikä on vakiovieraille tuttua ja oikeaa, voi ensikertaa tulevalle olla outoa ja vieraannuttavaa.
Pääkirjoitus