MM-kisat ,
Val di Fiemme Suomen Hiihtoliiton puheenjohtaja Seppo Rehunen on yön yli nukuttuaankin yhä sitä mieltä, että hiihdon hemoglobiinitesti ei ole oikea testi oikeassa paikassa.
"Mielestäni se pitäisi poistaa testinä, joka johtaa niin koviin rangaistuksiin kuin nyt. Viiden päivän osallistumiskielto MM-kisoissa on kohtuuton", Rehunen toistaa tiistaisen mielipiteensä.
Rehunen on toistaiseksi ajatuksensa kanssa yksin. Nukuttu yö ei ole muuttanut myöskään Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) lääketieteellisen komission puheenjohtaja Bengt Saltinin mielipidettä.
"Ehei. Hemoglobiinitestit ovat ja pysyvät niin kauan kuin minä olen remmissä", Saltin sanoo.
Lääkärit Rehunen ja Saltin eivät ole ehtineet kisakiireidensä keskellä tavata toisiaan kasvokkain. Ajatustenvaihto hb-testien tarpeellisuudesta ja järkevyydestä kulkee kiertoteitä.
"Olen pahoillani, että hänellä (Rehunen) on tuollaisia mielipiteitä. Hb-testit ovat meidän pieni mahdollisuutemme pitää hiihto edes jotenkuten puhtaana eposta ja nespistä. Ei meidän pidä lähteä antamaan tässä asiassa yhtään periksi", ruotsalainen Saltin sanoo.
Tukea Rehunen ei saa FIS:n hallituksen jäsen Marjo Matikainen-Kallströmiltäkään.
"Olen aivan liian maallikko kommentoimaan tätä asiaa. Mutta se pitää muistaa, että Suomen Hiihtoliitto oli itse voimakkaasti ajamassa veritestejä hiihtoon", Matikainen-Kallström sanoo.
Kansainvälinen Hiihtoliitto otti ensimmäisen kerran veritestit käyttöön vuoden 1989 Lahden MM-kisojen talvena. Tuolloin testeillä jäljitettiin merkkejä veritankkauksesta.
Testin merkitys
muuttunut
Seppo Rehusta närästää nykyisessä hemoglobiinitestissä kaksi asiaa. Alunperin terveystestiksi otetusta testistä on tullut dopingtestiin verrattava toimenpide, joka johtaa rangaistukseen. Toisaalta raja-arvot ovat Rehusen mielestä liian alhaiset.
"Tilastojen mukaan yhdellä naisella kahdestakymmenestä hb-arvo on yli 160:n. Jos arvo on 160, tai 164 niin kuin Kaisalla (Varis) oli, ei ole pienintäkään terveydellistä riskiä hiihtää kilpaa", Rehunen linjaa.
Rehusen tilastojen mukaan naisten 15 kilometrin kisan 80:stä osallistujasta olisi neljän pitänyt jäädä korkeiden arvojen vuoksi rannalle. Variksen lisäksi hb-testiin narahti yksi hiihtäjä.
Bengt Saltin on eri linjoilla myös raja-arvon suhteen. Hän muistuttaa, että tänä talvena naishiihtäjiltä on otettu yli 400 hb-testiä ja ennen tiistaita korkein arvo on ollut 152.
"Niin... Siinäpä se", Rehunen kohottaa kulmakarvojaan.
"Aina sopii kysyä miksi siellä ei ole tuota korkeampia arvoja."
Keskustelua ja
yhteislausuma
Puheenjohtaja Rehunen lupaa, että keskustelu hemoglobiinitestistä ja raja-arvoista jatkuu myös MM-kisojen jälkeen. Kevät on sopivaa aikaa palaverien pitoon.
"Meidän pitää yhdessä pohtia näitä juttuja", Rehunen sanoo ja haluaa samaan pöytään muiden pohjoismaisten lajiliittojen ja antidopingjärjestöjen kanssa.
FIS:llä ja Kansainvälisellä antiodopingjärjestö Wadalla on oma antidopingtyötä koskeva kokouksensa toukokuun alussa. Rehusen tavoitteena on saada tuohon kokoukseen yhteispohjoismainen ehdotus tai vähintäänkin lausuma testausmenetelmien kehittämisestä.
"Juuri nyt minulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä testisysteemi voisi olla se, joka korvaa nykyisen", Rehunen levittelee käsiään.
"Mutta tämä ei toimi. Yhdestä epätarkasta testistä riippuu liian paljon. Esimerkiksi Salt Lake Cityssä menetelmä oli moniportaisempi ja parempi: siellä tutkittiin retikylosyyttien (nuorten punasolujen) määrää, ja jos se oli koholla, tuli uusi veritesti ja dopingtesti. Peli oli urheilijan oikeusturvan kannalta reilumpaa."
Henkilökohtainen
veriarvopassi
Bengt Saltin sanoo, ettei FIS seiso hetkeäkään tumput suorana. Töitä tehdään koko ajan.
"Seuraava askel on hiihtäjien henkilökohtainen veriarvopassi, jonka avulla voimme seurata jokaisen hiihtäjän verenkuvan kehitystä ja tehdä sen mukaan omat johtopäätöksemme", Saltin toteaa.
Jos ja kun Saltinin mainitsema passi tulee voimaan, hiihtäjille voidaan - ainakin teoriassa - määrätä henkilökohtaiset sallitut hemoglobiinirajat.
"Mutta kaikki tämä on mahdollista vasta kaudella 2005/2006", Saltin sanoo.
Kysymyksessä on sen verran merkittävä asia, että se vaatii FIS:n kongressin hyväksynnän. FIS:n ylin päättävä elin on koolla seuraavan kerran vasta ensi vuonna.
Hiihtäjien keskimääräiset hemoglobiiniarvot ovat tippuneet likimain siedettävälle tasolle sitten 1980- ja 1990-lukujen hullujen vuosien. Saltin näkee silti numeroissa merkkejä epärehellisestä pelistä.
"Arvot tuppaavat nousemaan arvokisojen alla. Se kehitys meidän pitää saada loppumaan."