Suomen kallioperä kätkee sisäänsä rikkauksia poikkeuksellisessa mitassa. Olemme esimerkiksi EU:n suurin kullan, platinan ja palladiumin tuottaja.
Kaivosala toimii vahvasti etenkin Pohjois-Suomessa. Kaivosten ja alihankkijoiden tarjoamia työpaikkoja on maassa noin 6 000. Vihreä siirtymä lisää kaivosmineraalien kysyntää muun muassa sähköautoilun ansiosta.
Alan näkymä on valoisa, ja Suomessa moni seikka on suorastaan erinomaisella tolalla. Heinäkuussa kanadalainen The Fraser Institute -ajatuspaja julkaisi selvityksen, jonka mukaan Suomi on sääntelyn kannalta maailman suotuisin kaivosten sijoittumiskohde.
Ei ihme, että Suomi kiinnostaa ulkomaisia kaivosyhtiöitä.
Jos kaivosalan toimijoilta kysyy, kaikki ei ole niinkään hyvin, ja isoja uhkia on etenkin edessä. Kaivosyritykset ovat viime kuukausina suoristaneet rivinsä vastustaakseen kahta Suomen hallituksen aietta: kaivosmineraaliveron korotusta ja kaivoksia koskevan alennetun sähköveron poistoa.
Ruotsalaisen Bolidenin Kevitsan-kaivoksen johtaja Tom Söderman sanoi keskiviikkona Lapin Kansassa, että nelinkertaiseksi nouseva kaivosmineraalivero uhkaa lopettaa nikkelin tuotannon Suomesta ja koko Euroopasta. Kevitsa sijaitsee Sodankylässä, Terrafame tuottaa nikkeliä Sotkamossa.
Outokummun Tornioon suunnittelema 200 miljoonan euron investointi uuteen hehkutus- ja peittauslinjaan on vaarassa, yhtiön toimitusjohtaja Kati ter Horst puolestaan kertoi torstaina Kauppalehdessä.
Keski-Pohjanmaan Kaustiselle litiumkaivosta suunnitteleva, eteläafrikkalaisten enemmistöomistama Keliber kertoi äskettäin Ylellä, että kaivosveron nosto saattaa pysäyttää satojen miljoonien hankkeen.
Yhtä lailla huolestuneita ovat olleet kaivosten sijaintikuntien keulahahmot. Kaivoskuntia riepoo myös se, että hallitus aikoo ottaa entistä isomman osan kaivosveron tuotosta itselleen ja antaa kunnille aiempaa vähemmän.
Orpon hallituksen asema ei helppo. Yritysmyönteisyyttä vannotaan, mutta monesta nurkasta vuotava valtiontalous pakottaa kaivamaan lisää verotuloja.
Kaivosfirmojen synkeät arviot kannattaa kuunnella, mutta samalla ne ovat perinteistä, tyypillistä lobbausta. Viime vuosikymmenellä suomalaisen vientiteollisuuden varoitettiin vakavasti kärsivän laivapolttoainetta koskevasta rikkidirektiivistä. Direktiivi tuli, tuhovaikutukset eivät.
Mutta hallituksen on joka tapauksessa kyettävä arvioimaan, voiko jokin iso hanke kaivosalalla todella jäädä toteuttamatta veromuutosten takia. Kaivosmineraaliveron toteutustapaa hallitus vielä miettiikin, sähköveron korotus lienee varma.
Yritykset eivät lähde satojen miljoonien investointeihin, jos näiden kannattavuus ei pitkällä jaksolla ole vakaalla pohjalla. Jos jokin suurhanke pannaan lähiaikoina jäihin, hallitus on todennäköisesti ensimmäinen kohde, johon syytökset osuvat.