Helsingin vuoden 2005 MM-maratonin suurimpana uhkana pidettiin yksittäisiä häiriköitä, jotka voisivat uhata juoksijoita. Näin kertoo komisario Reijo Muuri, joka oli Helsingin poliisissa laatimassa kisojen turvasuunnitelmia.
– Riskianalyysin mukaan suurin uhka olivat hörhöt, ei pommi-iskut, vaikkei niitä tietenkään voi poissulkea. Ne eivät kuitenkaan olleet ensisijaisia, Muuri muistelee.
Helsingissä analyysia alettiin tehdä vuosi etukäteen muun muassa KRP:n ja Supon asiantuntijoiden sekä kansainvälisten tietojen tuella.
Maratonreitin turvallisuuden varmistaminen on valtava työ alueen koon ja väkimassojen takia. Helsingissä reitti kulki 10 kilometrin lenkin keskusta-alueella, ja poliiseja sekä valvojia oli useita satoja.
– Reitti pitää järjestää niin että se on hyvin valvottavissa ja mahdollisimman lyhyt. Mutta kun ajatellaan, että katsojia on kymmeniätuhansia, niin jokainen voi kuvitella miten paljon vaatisi resursseja, että kaikki ihmiset ja laukut tarkistettaisiin. Silloin oltaisiin sotilasleirissä.
– Poliisilla onkin sanonta, että täydellistä turvallisuutta ei ole, se on aina suhteellista. Ja suhteessa siihen, mitkä ovat riskit ja paljonko on resursseja vastata niihin, Muuri summaa.