Jos ihmistä nimitetään pöllöksi, sitä tuskin voi pitää imarteluna. Suurine silmineen pöllö vaikuttaa hitaalta tai hölmöltä, jotenkin pöllämystyneeltä. Toisaalta pöllöt on yhdistetty viisauteen. Monissa eurooppalaisissa kielissä tunnetaan sanonta "viedä pöllöjä Ateenaan". Sanonnalla kehotetaan olemaan viemättä viisautta sinne, missä sitä jo valmiiksi on.
Helmikuulta alkaen helmipöllö (Aegolius funereus) alkaa huudella pu-pu-pu-pu-pu-pu. Alavudella uskottiin linnun huutavan pupua, koska puput asuvat samoilla seuduilla kuin helmipöllö. Ääntelynsä ansiosta lintu on saanut sellaisia nimiä kuin pupuhaukka ja papattajakissapökkö.
Helmipöllön voi saada ääneen matkimalla sitä alkukevään iltana. Pohjois-Japanissa asuva ainu-kansa ei kuitenkaan pidä pöllöjen matkimista suotavana. Heidän käsityksensä mukaan pöllöjä matkivaa ihmistä kohtaa epäonni.
Muinaisten kansojen ajattelussa pimeys ja kuolema kytkeytyivät yhteen. Niinpä pöllöjen yöllisen huudon uskottiin ennustavan kuolemaa. Uskomus on tallentunut helmipöllön latinankieliseen nimeen funereus, joka merkitsee pahaenteistä, hautajaisiin liittyvää.
Kieltämättä pöllön huuto tyynenä yönä saa vavahtamaan. Seitsemässä veljeksessä Simeoni sanoo huuhkajan huudon ennustavan tulipaloa, verisiä tappeluksia ja murhia. Tähän vastaa Tuomas, että "metsässä on huutaminen sillä virkana ja ilman mitään merkitystä".
Pikkujyrsijöille pöllöt ennustavat kuolemaa. Myyrien ja hiirien voimalla helmipöllökin, hiirennokkija eli hiirimylly, elää ja kasvattaa poikasensa.