Torstai on toivoa täynnä. Tai siis uimareiden kohdalla torstai oli toivoa täynnä.
Suomalaisuintien huipentuma ennakkoon oli torstai-ilta, jolloin sekä Jani Sievisen että Hanna-Maria Seppälän piti kamppailla mitaleista paraatimatkoillaan.
Ei tullut mitalia, eikä tullut edes finaaleja.
Maailmanmestari Seppälällä on aikaa vielä moniin urotekoihin. Nuoren naisen kausi kaatui lopulta loukkaantumiseen ja sairasteluihin. Siitäkin huolimatta 12. sija oli monelle pettymys.
Sievisen kello sen sijaan käy vääjäämättömästi kohti komean uintiuran loppusuoraa. Yli 30-vuotiaat uimarit ovat harvinainen luonnonvara. Ateenassa Sievisen selitykset olivat onttoja: jos miehen kunto olisi ollut huipussaan, olisi hän selvittänyt alkuerät perusuinnilla.
Sen hän on tehnyt kymmeniä kertoja aikaisemminkin.
Ateenan tulokset ovat silti - Sievistä ja Seppälää lukuunottamatta - realismia. Varsinkin lyhyen radan EM-uinnit ovat sekoittaneet suomalaisten urheilufanien kuvaa Suomen uintitasosta. Uintijoukkue tuo lyhyen radan EM-kisoista mitaleja parhaimmillaan monen uimarin voimin, mutta pitkän radan MM-kisoissa ja olympialaisissa kaikki on toisin.
Pitkällä radalla uitavissa olympialaisissa ja MM-kisoissa mitataan maiden todellinen taso. Kaikki parhaat uimarit ovat paikalla.
Siinä seurassa suomalaisten paras sijoitus on Seppälän 12. sija.
Keskiviikon piti olla myös kuulamiesten kova päivä, mutta sekin suomalaiskortti mureni heti aamutuimaan.
Näyttää siltä, että suomalaisten on taas - neljän vuoden tauon jälkeen - kiinnitettävä entistä tarkempaa huomiota sellaisiin lajeihin kuten purjehdus ja ammunta.
Kyseiset lajit pysyvät olympiadin ajan enemmän tai vähemmän marginaalissa, mutta kansan ja median kiinnostus herää aina, kun on mahdollisuus mitaliin olympialaisissa.
Sydneyn kultamitalipurjehtija ja Ateenan lipunkantaja Thomas Johanson kiteytti lajinsa tilanteen täydellisesti avauspuheessaan olympiajoukkueelle.
"Kun menestystä alkaa tulla, niin siellä on heti johtajia Ilkan Tapanista lähtien nostamassa venettä", Johanson murjaisi ja viittasi kädellään Olympiakomitean puheenjohtajan suuntaan.
Johansonin humoristinen ja kannustava puhe oli loistava hengenkohottaja. Samaa ei voi sanoa puheenjohtaja Ilkan sanojen asettelusta vastaavassa tilanteessa. Ilkka lähti puheessaan liikkeelle heti Piia Pantsun ja Arsi Harjun poisjäänneistä. Puheenjohtaja totesi, että siinä lohkesi jo iso osa muutenkin pienestä mitaliehdokkaiden joukosta.
Totta, mutta mitä mahtoivat miettiä loput salissa istuneet olympiaurheilijat?
Sitä niittää, mitä kylvää. Toistaiseksi sato on ollut huono.
Jos Suomi saisi kaksi todellista yllätysmitalia tulevien päivien aikana, olisi ihmisillä hupaisaa seurattavaa.
Monty Python -komediaseurueen armoton fani, judoka Timo Peltola, lupasi heittää puolivoltin taaksepäin. Se on kuulemma hupaisempaa katsottavaa kuin legendaarinen Monty Pythonin hassu kävely, jonka Peltola toki taitaa.
Oululainen korkeushyppääjä Oskari Frösen lupasi kokeilla, kuinka monta Big Mac -hampurilaista voi syödä yhden päivän aikana.
Epävirallinen olympiaennätys on lumilautailija Heikki Sorsalla Salt Lake Cityn talvikisoista.