"Aamu toi, ilta vei" alkaa soljua ulos kastellilaisen ravintolan kaiuttimista, ja nurkkaloosissa istuva keski-ikäisistä naisista ja miehistä koostuva porukka tarttuu toisiaan käsistä, ja alkaa keinua laulun tahdissa edesmenneen suuren oululaislaulajan Jamppa Tuomisen läpimurtohittiä laulaen.
Lauantaina Oulussa perustettu Jamppa-klubi haluaa levittää Oulun Heinäpäässä varttuneen laulajalegendan musiikin ilosanomaa kaikelle kansalle.
"Yllättävää, kuinka monta ystävää Jampalla yhä on Oulussa," tilaisuuden järjestänyt oululainen Marja Ristiniemi tuumaa.
Miehisten
tunteiden tulkki
Ristiniemi kertoo haastatelleensa ihmisiä Oulussa ja lähiseudulla, ja hämmentyneensä siitä, että vain harvat uskaltavat oikeasti tunnustaa kuuntelevansa Tuomisen musiikkia.
Hän uskoo, että Heinäpään tunteikkaan tenorin laulu on sen verran hempeätä ja kaunista, että varsinkin miehet kuuntelevat sitä salaa.
"Jampan musiikki on monille eräänlainen salarakas. Hänestä tuli musiikkinsa kautta herkkien ja tunteilevien miesten oikeuksien puolustaja, eräänlainen miesasianajaja," Ristiniemi summaa.
Ristiniemi on ehtinyt ideoida Jamppa-klubia jo viimeiset puolitoista vuotta.
"Kun laulaminen on minulle rakasta, niin mikä olisi sen ihanampaa, kuin rakkauden sanoman levittäminen baareissa ja kuppiloissa Jampan musiikin voimin," Ristiniemi tuumaa.
Jamppa on
löydetty uudestaan
Jamppa-klubin suojelija, Tuomisen sisar Annette Soronen on iloinen siitä, että hänen veljensä musiikki on löydetty uudestaan vuosikymmenien jälkeen.
Tuomisen tuotannosta, on koottu viimeisen vuoden aikana kaksi kokoelmaa. Elämäni parhainta aikaa ja vastikään julkaistu Toivotaan, toivotaan.
Ensimmäisen kerran Heinäpään kuulasääninen tenori kolkutteli levy-yhtiöiden ovia jo 1960-luvun lopulla. Soronen, joka jo tuolloin lauloi Scandialle tyttönimellään Annette Tuominen, esitteli musikaalisen pikkuveljensä tuottaja Jaakko Salolle.
"Vaikka Jampan lauluääni olikin kuulas ja kaunis, se ei Salon mielestä ollut tarpeeksi kaupallinen, koska noihin aikoihin levy-yhtiöt etsivät tangolaulajia," Soronen muistaa.
Kun Tuominen sai 1976 laulettavakseen balladin Aamu toi, ilta vei, iski hän viimein kultasuoneen. Laulu sijoittui Apu-lehden järjestämässä Iskelmähaavi-kilpailussa toiseksi, mutta poiki laulajalle levytyssopimuksen.
Soronen muistelee, että suosio tuli rymähtäen. Hän uskoo, että alkuvuosien kiivas työtahti ja se, ettei Tuominen ollut valmistautunut ensilevynsä tuomaan jättimäiseen menestykseen johti siihen, että tämä 1990-luvun alussa väsyi keikkailuun.
Jamppa Tuomisen levyjä on myyty vuoden 1977 jälkeen lähes puoli miljoonaa kappaletta. Yli 50 000 yksikön myyntiin ovat yltäneet niin laulajan 1977 julkaistu, slaavilaista kaihoa tirisevä nimikkodebyytti, kuin 1983 julkaistu Kuumat kyyneleet, josta tuli platinalevy jo julkaisua seuranneena vuonna.
Tuominen, jonka uran kulta-aika osui 1980-luvun alkuvuosien ohella ennen kaikkea 1970-luvun loppuun. Hänet opittiin tuntemaan laulajana, joka tulkitsi laulujaan hempeästi, korkealta ja kovaa, Fredin tai Demis Roussoksen tyyliin.
Soronen muistelee, että hänen veljensä oli jo pienenä musikaalinen. Ensimmäisen oikean keikkansa Tuominen teki vain 11-vuotiaana harmonikkamestari Pertti Haipolan nuorisoyhtyeessä.
"Jamppa osasi soittaa sen seitsemää instrumenttia, mutta koska isämme ei halunnut, että meistä olisi tullut ammattimuusikoita, joutui Jamppakin ostamaan ensimmäisen klarinettinsa häneltä salaa", Annette Soronen kertoo lapsuusmuistoista hymyillen.