Oulu Heinähattua ja Vilttitossua varten laitettiin lehteen ilmoitus: Etsitään riiviöitä!
Elokuvaohjaaja Kaisa Rastimolle ilmoittautui 700 riiviöitä.
Riiviöitä tarvittiin uutta kotimaista koko perheen elokuvaa varten, joka pohjaa Sinikka ja Tiina Nopolan suosittuun kirjasarjaan. Heinähattu ja Vilttitossu tulee ensi-iltaan 28 paikkakunnalla 18. lokakuuta, myös Oulussa ja Rovaniemellä.
Nimihenkilöt Heinähattu ja Vilttitossu ovat Kattilakosken perheen 7- ja 5-vuotiaat tyttäret.
"Seuraavaksi me lähetettiin riiviöiden vanhemmille semmoinen kirje, ettei elokuvan tekeminen ole pelkkää leikkiä ja glamouria vaan se on aika rankkaa duunia ja lapsitähden elämä sekoittaa koko perheen arjen. Sekin pitää ottaa huomioon, että elokuva voi saada myös negatiivista palautetta. Eli kaikki ei ole kivaa mikä siihen liittyy", kertoo elokuvaansa torstaina Oulussa esitellyt Kaisa Rastimo.
Koekuvauksiin tuli 500 lasta. Valintaprosessi kesti viisi kuukautta.
Viehättävät pikkuneidit ja Alibullenin neidit
"Pääosiin haluttiin hirveän vilkkaat ja villit lapset. Yksi Katriina Tavin ja Tilda Kiianlehdon valintakriteeri oli, että he alkoivat koekuvauksissa puhua toisistaan isosiskona ja pikkusiskona."
Nopoloiden kirjasarjassa Kaisa Rastimoa viehätti niiden maailma ja jotkut hauskat henkilöt, esimerkiksi Alibullenin neidit.
"Ja ennen kaikkea Heinähattu ja Vilttitossu, uhmakas pikkusisko ja kiltti isosisko. Mikä oli haaveena ja sytytti himon ohjata tämän leffan, oli ohjata pieniä tyttöjä, lapsinäyttelijöitä."
Rastimo ohjasi lapsia nyt ensimmäistä kertaa.
"Suomalaisissa leffoissa ei ole koskaan ennen ollut näin nuoria lapsia pääosissa", Rastimo väittää.
Ohjaaja korostaa, että Heinä su on koko perheen elokuva.
"Muistan kun 60-70-luvuilla elokuvateatteriin tulivat Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli, joissa oli pienet lapsinäyttelijät. Mikä tapaus se oli koko suvulle, ei pelkästään lapsille. Isoäidit ja isoisätkin katsoivat niitä. Halusin tavallaan tehdä kotimaisen version Peppi Pitkätossusta."
Kattilakoskien talo näyttääkin Huvikummulta. "Ihan tarkoituksella", ohjaaja tunnustaa.
Elokuva on kuvattu Kirkkonummella, Porkkalassa. Kattilakoskien kotitalona on rappeutunut 20-luvun hienostohuvila, jossa on ollut hieno puutarha. "Sitten talo joutui Neuvostoliitolle. Se on rappeutunut täysin ja puutarha viillintynyt."
Elokuvaa varten istutettiin 10 000 tainta ja siementä, tökittiin oikeiden kukkien sekaan 1 000 muovikukkaa, täytettiin ja plätsäytettiin 1 500 vesi-ilmapalloa, valmistettiin 8 000 litraa värillistä pullataikinaa. Ideasta elokuvaksi käytettiin aikaa neljä vuotta.
Herkullinen kontrasti: peruna-spagetti
Kaisa Rastimo sanoo olevansa ohjaajana äärimmäisen kranttu.
"Säädyllisen murhenäytelmän jälkeen mietin, huvittaako minua edes ohjata enää mitään. Elokuvamaailma on aika vaikea ja Helsingin kulttuuripiireissä on paljon kateutta ja selkään puukottamista", hän luonnehtii.
41-vuotias Rastimo on myös pienen tyttären äiti.
"Kun tulee oma lapsi, siinä alkaa kyllä miettiä elämänarvoja uusiksi. Kasvava lapsi on tärkeämpi kuin joku elokuva. Onko se sitten niin, että äiti on aina onneton, kun tekee semmoista työtä, joka on raskasta ja stressaavaa. Jos olisi joku vähän iloisempi työ..."
Sama tematiikka on vahvasti mukana elokuvassa. Isällä on perunatutkimus koko ajan kesken ja kriittisessä vaiheessa eikä hän ehdi leikkimään. Äiti on erittäin uusavuton, eikä viihdy ja onnistu pullantuoksuisena kotiäitinä.
"Nopoloiden kirjoissa on viehättävää, että vanhemmat ovat aika moderneja: tekevät etätyötä kotona eikä äitikään oikein tiedä, mitä tekisi elämällään. Se on hirveän tyypillistä nykynaiselle. Ja kuitenkin ohjauksessa minulle oli tärkeää, että äiti rakastaa näitä tyttöjä."
Kirjasarjan pohjalta ei tiedä mitä isä tutkii. Käsikirjoittajatiimi keksi perunatutkimuksen.
"Siitä seurasi heti herkullinen peruna-spagetti -kontrasti. Peruna on elokuvan dramaturginen voima, asia lapsille, mitä vastaan taistella. - Tottakai peruna on terveellistä, mutta spagetti tuo elämäniloa", Kaisa nauraa.
Viimeinen viikko
ennen kouluun menoa
Kaisa Rastimo puhuu elokuvan isosta tarinasta: se kertoo lapsen viimeisestä viikosta ennen kouluun menoa.
Heinähattu ei kuitenkaan ehdi nauttia lapsuutensa viimeisistä hetkistä, sillä hänellä on kiire laittaa perheen asiat järjestykseen ennen koulun alkua: Kuka leikkii Vilttitossun kanssa? Kuka tiskaa? Kuka kuorii Vilttitossun perunat?
"Kouluunlähtö on hirveän dramaattinen hetki lapsen ja aikuisen elämässä. Se alkoi itkettää jo kirjoittaessa, ja monet ovat itkeneet elokuvaa katsoessaan siinä kohdassa. Vanhemmat joutuvat luopumaan lapsesta ja pelkäämään, miten se pärjää, kun ei ole itse siinä suojelemassa."
Heinähatun ja Vilttitossun käsikirjoittivat Kaisa Rastimo ja hänen miehensä, tuottaja Marko Rauhala. Elokuvan käsikirjoitusta kehitettiin kansainvälisessä yhteistyössä. Se oli projektina eurooppalaisessa tuottajakoulutuksessa (EAVE).
"Siellä käsikirjoitukseen haettiin universaalia tarinaa, joka koskettaa kaikkialla maailmassa, vaikka elokuvan perusmaailma on tottakai suomalainen. Dramaturgina on ollut Claire Downs, joka on myös elokuvien Fucking Åmål ja Valheita ja viettelyksiä takana. Heinähatun ja Vilttitossun rakenne onkin tavallaan ihan sama kuin Lukas Moodyssonin läpimurtoelokuvassa Fucking Åmål."
Aikuiset eivät opi mitään, jos lapset ovat aina vaan kilttejä, opettaa uhmakas Vilttitossu.
