Kirjoittaja kuuluu Kalevan
nuorten kirjoittajien ryhmään
Oulun Raksilan uimahallin katsomon ylätasanne tömisee, kun nuoret uimahyppääjät pyörivät peräkanaa kuperkeikkoja ja nousevat välillä seisomaan käsilleen. Käsillään seisontaa ja kuperkeikkoja, sitäkö uimahypyt vaativat?
"Aluksi lämmitellään ja jumpataan", selittää nuori uimahyppääjälupaus Lotta Alaye, 11. Permantoakrobatia kehittää notkeutta ja lihaskuntoa, joita uimahyppääjiltä vaaditaan melko lailla. Ilman riittävää voimaa ja notkeutta hyppääjä voi tulla veteen väärällä tavalla, ja silloin sattuu.
"On tämä välillä aika rankkaa", Lotta toteaa posket punoittaen. Lotta on harrastanut uimahyppäämistä viime kesästä alkaen.
Uimahallin ilma on kuuma ja kostea, hiki virtaa vaikka seisoo paikallaan.
"Tämä on niin kiva laji! Olen aina tykännyt uida, ja horoskooppimerkkinikin on kalat", Lotta selittää. Nopeaoppinen tyttö harjoittelee hyppyjä suoraan veteen ja arvelee oppivansa uuden hypyn yhdellä harjoituskerralla. Viikossa Lotta harjoittelee kaksi kertaa.
"Mukavimpia ovat hypyt käsiliikkeillä!" Lotta sanoo ja näyttää mallia permannolla. Hyppy ylös ja samalla käsillä liikesarja. Tekisinpä perässä, jos osaisin.
"Hyppyjä on monia erilaisia, en enää muistakaan, kuinka monta erilaista hyppyä osaan", tuumii kilpajoukkueeseen kuuluva Heikki Mäkikallio, 12, Oulun Kansainvälisestä koulusta.
Heikki on harrastanut uimahyppyjä jo viitisen vuotta ja hän on mukana kilpajoukkueessa. Kilpailutasolla treenaaminen vaatii nuorelta mieheltä paljon, sillä koulunkäynnin ja läksyjen lisäksi on järjestettävä aikaa hyppytreeneille seitsemän kertaa viikossa. Vapaapäiviä nuorukaiselle jää vain yksi viikossa, sunnuntaisin ei ole harjoituksia.
Harjoituksiin kuuluu veteen tehtävien hyppyjen lisäksi paljon lihaskuntoa ja kuivaharjoittelua muun muassa kuivavyön avulla. Kuivavyöllä harjoitellessaan Heikki pukee ylleen valjaat ja seisoo patjapinon edessä ponnahduslaudalla.
Valmentaja kiskaisee narusta, jonka toinen pää on kiinni Heikin valjaissa, ja nuori mies lentää korkealle, pyörii niin monta volttia, ettei silmä pysy perässä ja laskeutuu kauniisti ja hallitusti takaisin ponnahduslaudalle. Selvää voittaja-ainesta.
Kilpaillut Heikki onkin, viimeksi ulkomailla asti. Viime joulukuun alussa Ruotsissa kisattiin Pohjoismaiden nuorten mestaruudesta. Kisoista Heikki toi kotiin kaksi kultaa ja yhden hopeamitalin. Ei hullumpi saavutus 12-vuotiaalta.
Oulussa nuorimmat kilpahyppääjät ovat kahdeksanvuotiaita. Kisoissa hypätään yhden ja kolmen metrin korkuisilta ponnahduslaudoilta ja viiden, seitsemän ja puolen ja kymmenen metrin kerroksista. Alle 13-vuotiaat saavat kuitenkin hypätä korkeintaan 7,5 metristä.
"Olen minä hypännyt kymmenestä metristäkin, ei se satu kun tulee oikein alas", Heikki vakuuttaa.
"Paras aika aloittaa uimahyppääminen on 7-11-vuotiaana", sanoo valmentaja Suvi Calamnius. Suvi on toiminut valmentajana vuodesta 1996 alkaen, sitä ennen hän niitti mainetta uimahyppääjänä. Seura on Oulun uimarit 73
"Nuorin harrastajamme on kuusivuotias", Suvi toteaa, ja totta totisesti, altaan reunalla hyppyjä harjoittelee pienenpieniin uimahousuihin sonnustautunut poika, jolla ei pituutta ole juuri vaahtosammutinta enempää. Alkeisryhmät on tarkoitettu juuri 6-11-vuotiaille, jonka jälkeen voi päästä harrastusryhmään, jos tilaa on. Tällä hetkellä harrastusryhmät ovat täynnä.
"Seuraavista kursseista ilmoitellaan Kesäfiilis -lehdessä. Kesäkurssi on hyvä ja intensiivinen, se esittelee, millaisesta lajista on kyse. Uudet alkeiskurssit alkavat syksyllä", Suvi vinkkaa.
Huimista tempuista huolimatta uimahyppääminen ei ole rämäpäiden laji. Lajissa pärjää parhaiten rauhallisella ja rohkealla mielenlaadulla sekä pitkällä pinnalla.
Silja Kukka