Heidi Kyrö syöksyy uudella Irtiotto-singlellä hevirockin maailmaan. Bilebändin perustanut kemiläissyntyinen laulajatar on iloinen siitä, että hän voi kymmenen vuoden iskelmäuran jälkeen testata siipiensä kantavuutta myös raskaan rockin tulkitsijana.
"Jo ensimmäistä kertaa laulajan urasta haaveillessani minulle oli selvää, että haluan elämäni aikana kokeilla monia asioita", Heidi miettii.
Heidin sanoittama ja hänen aviomiehensä, puhallinsoittaja Kimmo Kopran säveltämä Irtiotto on tiukkaa hardrockia, jota on maustettu laakeilla särökitaravalleilla, ja muilla vanhan koulukunnan hevin elementeillä.
"Heviä laulamalla sanon lopulliset ja rehelliset hyvästit iskelmäuralleni", laulajatar kuittaa intoa puhkuen.
Iskelmälaulajana Heidillä ei ollut itsellään juuri mahdollisuuksia päättää biiseistä, joita hän halusi laulaa tai levyttää. Nyt hän on yksityisyrittäjä, joka on itse vastuussa niin musiikista, keikkamyynnistä kuin pari vuotta toimineesta Heidi Kyrö Bandistaan.
Pitkäsoittoa Heidi alkaa työstää yhtyeensä kanssa tulevana keväänä.
Puhtaalta pöydältä
Seinäjoen Tangomarkkinoilla vain viisitoistavuotiaana ensimmäisen keikkansa kesällä 1993 tehnyt ja jo seuraavana vuonna ensimmäisen levynsä äänittänyt Heidi on ollut pinnalla jo yli kymmenen vuotta.
Vuonna 2004 julkaistu Sinä, minä, hän - kaikki parhaat -kokoelma tiivisti yksiin kansiin kuudesta pitkäsoitosta ja sadoista keikoista koostuvan iskelmätähden kiireisen vuosikymmenen.
"Oli onni, että aloitin iskelmälaulajan hommat todella nuorena, koska olen vasta nyt iässä, jossa monet muut musiikin ammattilaiset vasta aloittavat uraansa."
Heidi ei usko nykyajan tuotteistamismalleihin, joissa tähdenlennoista pyritään puristamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa.
"Halu tehdä tietynlaista musiikkia tulee lähteä artistista itsestään. Ei kukaan voi kenenkään toisen puolesta päättää, että siitä ja tästä tehtäisiin rock yhdessä yössä, tai edes yhdessä kuukaudessa."
Hiljaa hyvä tulee
Heidi kertoo, että ajatus uudesta, raskaampaa rokkia soittavasta bändistä kypsyi hiljakseen.
"Olen aina ollut taiteellinen sielu, joten jo sen takia saman radan loputon tahkoaminen olisi pelottavaa", hän tunnustaa.
Heidin uusi bilebändi, joka on puolentoista viime vuoden ajan tehnyt keikkoja hiljakseltaan, on sovittanut heviversioksi jopa laulajattaren läpimurtohitin, vuonna 1994 julkaistun Sun suomineitos oon -rallin.
"Kaikki fanit eivät tyylinmuutostani sulata, mutta kun kerran teen näinkin suuren harppauksen tuntemattomaan, riskejä pitää uskaltaa ottaa."
Iskelmäkeikkoja laulajatar ei enää tee.
"Olisi outoa tehdä iskelmä- ja rock-keikkaa samaan aikaan niin, että yleisöni koostuisi yhtäaikaa tanssikansasta kuin uudesta tyylistäni innostuneista hevareista."
Tukkaheviä ja bilepoppia
Vuoden vaihteessa Heidi esiintyi Rovaniemellä Lapin maaherran kutsuilla Lapin sotilassoittokunnan solistina, ja hän tekee tarvittaessa myös pienimuotoisia jazz- ja pop-lauluiltoja. Bilebändinsä kanssa hän taas rutistaa ja rymistelee.
"Bilebändin ohjelmisto koostuu suomen- ja englanninkielisistä coverbiiseistä, ja kourallisesta omia laulua. Se ei enää ole pelkkää bilefiilistelyä, vaan soitamme rankkaa rokkia, ja välillä menemme jopa tukkahevin puolelle."
Bilebändin ohjelmistoon Heidi on koettanut kerätä tanssittavaa ja jammailtavaa poppia ja rokkia laidasta laitaan. Intohimoiseksi popharrastajaksi hän ei itseään tunnusta, vaikka sanookin, että raskasta rokkia ja heviä tulee kuunneltua silloin, kun biisejä valitaan keikoille.
"Pikkutyttönä levyhyllystäni löytyi Van Halenin pehmoheviä, mutta nykyisin olen enemmänkin Bo Kaspers Orkesterin megafani, vaikka heviä työn puolesta kuuntelenkin", Heidi tunnustaa.