Kuva: Sanna Myllykangas
Niina pärskähti nauramaan. Oravaemo katsoi huvittuneena kuusikkoa, huurteisia hämähäkinseittejä ja suurta kellertävää kuuta.
”Tätäkö minä juuri pelkäsin, minä metsän asukki”, Niina päivitteli ääneen.
”Toki oksat tekevät tästä Kohdasta pimeällä pelottavamman kuin päiväsaikaan ja lisäksi säikähdin vain kuuta, kun nopeasti käänsin päätäni”, Niina pohti.
”Kyllä poikaset nauravat minulle, kun kuulevat äitinsä säikähtäneen suurta loistavaa kuuta”, Niina virnuili itsekseen ja lähti kohti kotipesäänsä kertoakseen poikasilleen jännän, mutta huvittavan iltasadun.