Richard Scarryn lastenkirja Hauska, hauska maailma on verratonta lukemista. Kirjassa tapahtuu kaikenlaisia erityisen hassuja ja kummallisia asioita.
Joskus todellisuus on taruakin ihmeellisempää ja oikea elämä lastenkirjoja hullumpaa. Val di Fiemmen MM-kisoissa pyörii jälleen kerran sellainen hullun hauska härdelli, ettei paremmasta väliä. Tuntuu, että puoli maailmaa on sekaisin yhden suomalaisen naishiihtäjän hemoglobiiniarvon vuoksi.
Ruotsin uutislähetyksissä Kaisa Variksen kohollaan ollut hemoglobiiniarvo nousi kakkosaiheeksi heti Irakin sodanuhan jälkeen. Naapurissa kaivettiin Lahden MM-kisojen jälkeen naftaliinissa olleet sanat skandaali ja suomalaisten kansallinen häpeä.
Hassuja nuo ruotsalaiset.
Ruotsin aina valppaat tutkivat journalistit onkivat selville sellaisenkin hirveyden, että Kaisa Variksen tiedotteen oli itse asiassa kirjoittanut elinikäisessä toimitsijakiellossa oleva ex-päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö.
Nyt tuntuu, että Kyrön ja Variksen välinen ystävyys, yhteistyö ja avunanto ovat vertaansa vailla olevia rikoksia.
Suomen hiihtoliitossa on onneksi hiven tervettä järkeä jäljellä. Variksen ja Kyrön yhteistyö on liitolle hankala pala, mutta liiton kanta on kunnioitettavan ryhdikäs: ihmissuhteet ja niiden säilyminen ovat asioita, joita minkään instanssin kiellot ja määräykset eivät saa rikkoa.
Brittikirjailija Scarry on tuskin kovin syvällisesti perehtynyt maastohiihdon maailmaan. Kannattaisi, sillä hiihtomaailmasta ammentaa helposti hassuja aiheita vaikka kokonaiseen kirjasarjaan.
Ruotsalaiset eivät ole ainoita hassuja tässä lumisessa maailmassa.
Hiihtäjät pumppaavat suoniinsa mitä erilaisimpia aineita, makaavat alppimajoissa ja -teltoissa ja kekseliäimmät ovat hoksanneet lykätä päähänsä avaruuskypärän, johon pumppaavat typpeä niin, että korvissa soi.
Ja kaikki tämä vain sen vuoksi, että pääsee sukset jalassa pisteestä A pisteeseen B vähän lujempaa kuin muut.
Onkohan tässä nykyisessä touhussa mitään järkeä?
