Maantieteestä johtuen Korean liikennekulttuuri on saanut kehittyä varsin itsenäisesti viimeiset 50 vuotta. Sodan jälkeen rutiköyhässä maassa ei autoja juuri ollut ja sen jälkeenkään maahan ei ulkomaalaisia autoja ole pääsyt kuin laivakuljetuksin. Raja pohjoiseen lienee edelleen maailman kaikkein tarkimmin vartioitu. Amerikkalaiset sotilaat, joita maassa on vielä yli 35 000, ovat toki jättäneet joitain jälkiä liikennekulttuuriin. Esimerkiksi oikealle saa kääntyä punaisilla valoilla, jos sen voi tehdä vaarantamatta muita. Kollegani väittää, että kaoottinen liikenne Soulissa, Etelä-Korean pääkaupungissa, oli kymmenen vuotta sitten vielä paljon hurjempaa. Vaikea sitä on uskoa, vaikka vuoden työjakson selvisinkin vain pienillä naarmuilla vasemman etulokasuojan päällä. Ehkäpä selitys on kuitenkin siinä, että autokanta on lisääntynyt räjähdysmäisesti viimeisen vuosikymmenen aikana ja ruuhkien myötä nopeudet ovat laskeneet radikaalisti. Paikallaan seisovassa autojonossa kun eivät kaikkein törpöimmätkään kuskit voi montaa vaaratilannetta aiheuttaa.
Hätävilkkujen on
oltava kunnossa
Tässä 10 miljoonan asukkaan ja viiden miljoonan auton (lähiympäristö mukaan lukien luvut tuplaantuvat) metropolissa luulisi matelevissa jonoissa torvien soivan ja nyrkkiä näytettävän. Mutta ei, Koreassa auton käytetyin laite ei ole italialaisten suosima äänitorvi, vaan hätävilkut. Ne kun kytkee päälle, niin on oikeutettu ajamaan poikkeavasti. Muita tienkäyttäjiä on näin varoitettu ja vastuu on siirtynyt heille! Muutenkin röyhkeästi ajavat kaupunkibussit ajavat varmaan puolet reitistään hätävilkut päällä. Yritä siinä sitten päätellä kumpaan suuntaan he keskikaistalta haluavat kääntyä.
Kasvojen menetys
on vakava asia
Aasialaisissa kulttuureissa kasvojen menetys on äärimmäisen vakava asia. Liikenteessä tämä näkyy mm. autojen tummennettujen lasien suosiossa. Niiden taakse on helppo piiloutua, jos sattuisi pahasti tien päällä törttöilemään. Huomattavasti koomisempi tapaus sattui eräässä suomalaisyrityksessä, jonka virka-autoon oltiin hankittu nastarenkaat Suomesta asti. Ihan perusteltu päätös, sillä Soulissa riittää jyrkkää mäkeä ja kapeita kujia joka puolella. Talviaikaan ne ovat toisinaan hengenvaarallisen liukkaita. Kävi vain niin, että virka-auton kuljettajalle alkoivat kaverit ivailla, että hänen ajotaitonsa on huono, koska tarvitsee nastoja avukseen. Ja parin päivän jälkeen kuljettaja repikin pihdeillä nastat renkaista pois! Toisinaan kasvojen menettämisen pelosta pääsee moni ulkomaalainen kyllä hyötymäänkin. Pienet liikennerikkomukset saa usein anteeksi, koska konstaapelit mieluummin viittilöivät jatkamaan matkaa, jotta eivät kielitaidottomina joutuisivat noloon tilanteeseen kollegojensa silmien edessä. Toisaalta varsinaisissa onnettomuuksissa länsimaalainen osapuoli todetaan syylliseksi lähes poikkeuksetta. Eräässä tapauksessa paikallinen hurjapää tuli kolmion takaa suoraan länsimaalaisen kylkeen, vieläpä punaisten valojen palaessa. Jollain ilveellä paikallinen todettiin kuitenkin syyttömäksi.
Musta, harmaa
ja valkoinen
Jo muutaman päivän vierailun jälkeen moni turisti kiinnittää huomioita autokannan värittömyyteen Soulissa. Ihmekös tuo, sillä kaduilta saa hakemalla hakea autoja, jotka eivät ole mustia, valkoisia tai harmaita. Onneksi keltaiset ja siniset kaupunkibussit tuovat hieman värivaihtelua liikenteeseen. Muutenkin Korean autokanta on hyvin homogeenista, kotimaisuusaste kun on n. 98,5%. Tosin viime vuosina maan autovalmistajat ovat yhä voimakkaammin vaatineet hallitukselta pikaisia toimia tuontiautojen määrän vähentämiseksi. Argumenttina heillä on tuontiautojen määrän kasvu lähes 50% edellisestä vuodesta. Niin tottahan se on; vuonna 2003 kesäkuussa ulkomaisia autoja rekisteröitiin 1 444 kpl ja tänä vuonna vastaavaan aikaan jo huikeat 2 135 kpl. Aika pieni osuus tuo kuitenkin edelleen on maassa, jossa autoja rekisteröidään kuukausittain lähes 100 000 kappaletta. Korealaiset ovat hyvin laumahenkisiä, yksilöllisyys ei ole juurikaan kunniassa. BMW:tä voi onnitella siitä, että joku mielipidejohtaja aikoinaan valitsi heidän merkkinsä. Nykyään se näyttää olevan erityisessä suosiossa maan yläluokan keskuudessa. Toisaalta, eipä Mersu tule kaukana perässä tuontiautojen myynnissä. Eniten tilastoissa pistää silmään kuitenkin Lexuksen suosion voimakas kasvu viime vuosina. Historiallisista syistä japanilaisen tuotteen ostaminen kun on tähän asti ollut Koreassa enemmän tai vähemmän häpeällistä. Aika näyttää kuroneen vanhoja haavoja umpeen.
Masentavia
ruuhkia
Vaikka Koreassa rakennetaan uusia teitä vuorokauden ympäri sitä vauhtia etteivät tiekartat pysy vauhdissa mukana, kasvaa autokanta maassa vieläkin nopeammin ja ruuhkat vain pahenevat. Tunnin päivittäiset työmatkaruuhkat vielä jotenkin kestää, mutta viikonloppuisin kannattaa harkita kahdesti lähteäkö maaseutua tai vuoristoa katsomaan. Sunnuntai-illan paluuruuhkat kun tahtovat masentaa optimistinkin; kahden tunnin "normaali" matka-aika venyy helposti yli kuuteen tuntiin! Oman lukunsa ansaitsevat vielä pyhäpäivät, joita jokaisena kuukautena on keskimäärin yksi, ja ne on sijoitettu useimmiten jonkun viikonlopun yhteyteen. Tammikuussa, Kiinalaisen uudenvuoden pyhinä, kollegani kävi kotikaupungissaan ja 250 km:n menomatkaan kului hulppeat 13 tuntia, vaikka osan matkaa oli bussikaistatkin käytössä! Paluumatkalle hän oli onneksi saanut peruutuspaikan junaan. Ruuhkille löytyy kyllä selitys, paitsi voimakkaasti kasvaneesta autokannasta, niin myös pitkistä työpäivistä ja lyhyistä lomista. Kansakunta on vasta hiljalleen siirtymässä kuuden työpäivän viikosta viiteen. Vallitsevin käytäntö lienee nykyään se, että lauantaina tehdään puolipäivää töitä. Näin sunnuntai on edelleen se viikon ainoa vapaapäivä, jolloin on sitten aikaa käydä esim. sukuloimassa, miljoonien muiden tavoin. Ahkerasta työnteosta tunnettu kansa ei paljon lomiakaan vietä. Nyrkkisääntönä on, että jokainen työvuosi samassa firmassa palkitaan yhdellä lomapäivällä, mutta yli kahden viikon lomaa ei maassa tunneta ollenkaan.
Autoteollisuus
voimissaan
Korealainen autoteollisuus on kasvanut jo pari vuosikymmentä tasaisen varmasti. Aasian talouskriisi 90-luvun lopulla hillitsi tahtia vain pari vuotta. Maailman seitsemänneksi suurin autovalmistaja Hyundai on asettanut selkeäksi tavoitteekseen nousta top 5 -listalle vuoteen 2010 mennessä. Aasian talouskriisin (1997-98) seurauksena kaikki korealaiset autovalmistajat ovat liittoutuneet, tai ainakin tekevät yhteistyötä ulkomaalaisten valmistajien kanssa. GM jopa hankki enemmistön Daewoon autodivisioonasta ja näin pelasti sen uppoamasta.
Urbaania
autoseikkailua
Vaikka Koreassa autolla ajaminen onkin aika seikkailua länsimaiselle, ei se suinkaan ole mahdotonta. Uusimman kartan kanssa ja riittävän väljällä matka-aikataululla pääsee nauttimaan hienoista maisemista. Jalkapallon MM-kisojen seurauksena tienviitatkin alkavat olla kaikkialla myös englanniksi. Mikäli kunnon ruuhkaan sattuisi jossain kuitenkin jämähtämään, ei tilanne välttämättä ole toivoton, sillä tienvarsi-kauppiaat ovat erilaisine naksuineen ja kuivattuine kaloineen salamana paikalla!
