Merenkulkulaitoksen johtajien vapauttava tuomio lahjusskandaalissa on harvinainen. Asiaan on hyvä saada korkeimpien oikeusasteiden kanta.
Helsingin käräjäoikeuden maallikkojäsenet ovat vapauttaneet merenkulkulaitoksen johtajat lahjussyytteistä. Käräjäoikeus hylkäsi äänin 3-3 johtajille luetut syytteet törkeästä lahjusten otosta. Koska äänet menivät tasan, syytetyille edullinen kanta voitti. Tuomio on syntynyt niin harvinaisella tavalla, että se on syytä arvioida uudelleen perusteellisesti hovioikeudessa ja ehkä myös korkeimmassa oikeudessa.
Pääjohtaja Kyösti Vesterisen syyte hylättiin kokonaan. Liikenneosaston päällikkö Lennart Hagelstam ja apulaisjohtaja Eeropekka Koivumäki tuomittiin sakkoihin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Myös heidän lahjussyytteensä hylättiin. Ylijohtaja Heikki Muttilaista koskenut syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin niin ikään.
Vapauttavan tuomion tekee harvinaiseksi se, että syytteiden hylkäämisen kannalla oli kolme lautamiestä. Oikeuden puheenjohtaja, lainoppinut jäsen sekä yksi lautamiehistä olisivat tuominneet johtajat vankeusrangaistuksiin ja viralta pantaviksi törkeästä lahjuksen otosta ja virkarikoksista.
Merenkulkulaitoksen johtajia syytettiin lahjusten vastaanottamisesta norjalaiselta DSND-varustamolta, jolle merenkulkulaitos on vuokrannut jäänmurtajia. Samaan aikaan norjalaisilla oli miljoonien eurojen maksurästit merenkulkulaitokselle.
Käräjäoikeuden lainoppineet jäsenet ja yksi lautamies katsoivat, että johtajat ottivat vastaan kymmenien tuhansien eurojen arvoiset lahjukset 1994-99. Heidän mukaansa johtajat vaaransivat vakavalla tavalla virkamiesten uskottavuuden kansalaisten silmissä. Oikeudessa hävinnyt kolmikko olisi tuominnut Hagelstamin vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Vesterinen olisi saanut kymmenen kuukautta ehdollista ja Koivumäki kuusi kuukautta ehdollista vankeutta.
Kolme lautamiestä kuitenkin hyväksyivät ulkomaanmatkat, kestitykset sekä kahdella johtajalla olleet norjalaisyhtiön luottokortit. Lautamiesten mukaan matkustelu oli tarpeen, koska johtajat joutuivat toimimaan liike-elämän säännöillä. Lautamiehet myös korostavat, että toiminta oli taloudellisesti tuloksellista ja siten Suomen valtion edun mukaista.
Päätös on monessa suhteessa äärimmäisen harvinainen. Eriävän mielipiteen jättäneet vaativat viraltapanoa ja jopa ehdotonta vankeutta, mutta toiset vapauttivat suurimmasta osasta syytteitä. Yleensä maallikkojäsenet ovat tuomioissaan ankarampia kuin lainoppineet. Nyt asia oli päinvastoin.
Käräjäoikeus jakautui asiassa kahtia; perustelut eroavat kuin yö ja päivä. Kansalaiset ovat käräjäoikeuden äänestyspäätöksen jälkeen enemmän kuin ymmällään. Saavatko virkamiehet tosiaan käyttää surutta sellaisten yritysten luottokortteja, joiden asioita he virkavastuulla hoitavat, jos toiminta on taloudellisesti tuloksellista ja Suomen valtion edun mukaista? Perustelu on niin omituinen, että se edellyttää selitysosaa, jos se jää voimaan.
Koska tuomioiden on perustuttava lakiin, nyt voikin kysyä, mihin maallikkojäseniä oikeudessa tarvitaan. Kannattaisikin selvittää, miten lautamiesten tuomiot eroavat lainoppineiden kannanotoista. Käyttävätkö he lakikirjan sijasta liikaa musta tuntuu -periaatetta?