AC Oulun päävalmentajana koko seuran kaksivuotisen olemassaolon ajan toiminut Ari Härkönen sanoo, että päällimmäisin syy AC Oulun huonoon syysmenestykseen oli loukkaantumissuma.
"Saattaahan se kuulostaa vähän selittelyltä, mutta kyllä olen ihan oikeasti tuota mieltä", Härkönen lisää.
Päävalmentajana Härkönen oli viimeisen kerran viime lauantaina, kun AC Oulun pelasi sarjan päätösottelunsa. Tavalla tai toisella hän on mahdollisesti myös jatkossa seuran toiminnassa mukana.
Vuosi sitten AC Oulun ensimmäinen alamäki alkoi samalla, kun joukkueen silloinen kapteeni Aki Karppanen loukkaantui. Karppanen oli sivussa viiden ottelun ajan. Tuona aikana pelaamistaan otteluista AC Oulu sai kokoon vain kolme pistettä.
"Karppanen oli puolustuksessamme tärkeä pelaaja. Hänelle ei ollut korvaajaa", Härkönen muistaa.
Tämän kauden loukkaantumiset jättivät AC Oulun vieläkin pahempaan asemaan kuin vuosi sitten. Härköstä harmittaa erityisesti kolme loukkaantumista.
"Ensin meni Luiz Antonio, sitten Seth Ablade ja sitten Jukka Puurunen. Siinä vaiheessa, kun pelimme oli parhaimmillaan, kaikki kolme olivat kuuluneet ehdottomaan runkomiehistöömme."
Pieni rinki
oli riski
Ari Härkönen myöntää seuran ottaneen riskin, kun se lähti kauteen pienellä pelaajaringillä.
"Se oli tietoinen riski ja siinä kävi nyt näin. Loukkaantumisia yritimme paikata uusilla pelaajakaupoilla, jotka eivät kuitenkaan onnistuneet. Osaltaan pelaajaralli rassasi myös vanhoja pelaajiamme, pakka meni sekaisin."
Härkönen laatii parasta aikaa kauden valmentajakertomustaan seurajohdolle. Siinä hän yrittää olla kriittinen myös itseään kohtaan.
"Siitä olen kuitenkin aivan pommivarma, että jos meillä olisi jo talvella tai kevättalvella ollut kasassa riittävän laaja pelaajarinki, olisi lopputulos ollut parempi."
"13 ottelun jälkeen meillä oli tilillä 27 pistettä. Toteutuessaan sarjan loppuun asti samana, olisimme olleet ykkösessä nousijan paikalla", Härkönen ynnää nopeasti.
