Tämän hallituksen aikana on palannut harhauttava puhe julkisen sektorin koosta. Vuonna 2014 pääministeri Juha Sipilä väitti julkisen sektorin olevan 58 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT).
Tilastokeskuksen pääjohtaja huomautti, että samalla laskutavalla yksityisen sektorin koko on 239 prosenttia.
Valtiovarainministeri Riikka Purra on käyttänyt tuota harhaanjohtavaa BKT-osuutta perusteluna väitteelle julkisen sektorin liian suuresta koosta, paisuneesta hyvinvointivaltiosta, kestämättömästä julkisesta taloudesta. Uskomus on mennyt monille totena.
Vuonna 2014 Julkisen sanan neuvosto antoi langettavan päätöksen Helsingin Uutisille sen kolumnissa esitetystä väitteestä: "julkiset menot ovat pian 60 prosenttia kansantuotteesta".
Päätöksen mukaan väite on olennainen asiavirhe, koska se on harhaanjohtava suhteessa kansantalouden käsitteisiin.
Suhdeluku "lähes 60 prosenttia" antaa mielikuvan siitä, että julkinen sektori on yli puolet koko taloudesta ja suurempi kuin yksityinen sektori. Näin ei ole. Yksityinen sektori on noin neljä kertaa suurempi kuin julkinen.
1990-luvun alussa "väärä" suhdeluku nousi 65 prosenttiin. Se ei kertonut liian suuresta julkisesta sektorista vaan silloisesta lamasta, alhaisesta BKT:sta.
Kun suhdeluku vuosina 2005–2008 oli 43–46 prosenttia, se kertoi BKT:n suuruudesta eikä julkisen sektorin pienentymisestä.
Suomessa julkisen työvoiman osuus koko työvoimasta on noin 25 prosenttia, kun se on Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on selvästi korkeampi, 28–30 prosenttia. Nämä ovat OECD:n tilastojen lukuja. Suomen julkinen sektori vaikuttaa tehokkaalta.
Suomen rakenteellinen ongelma ei ole julkinen sektori. "Väärää" suhdelukua ovat nostaneet heikko talouskasvu, korkea työttömyys, alhainen kulutus ja puolustusmenojen kasvu.
Ikääntymisen vaikutus on vähäisempi. Virheellistä väitettä julkisen sektorin koosta on käytetty perusteluna sosiaaliturvan, työttömyysturvan, koulutuksen, julkisen terveydenhuollon ja kulttuurin leikkauksille.
Yksityinen sektori ei ole hoitanut osuuttaan. Se esiintyy viattomana. Elinkeinoelämän keskusliitto EK esittää toistuvasti vaatimuksia valtiolle, mutta kieltäytyy sopimuksista sen kanssa ja kansainvälisesti ainutlaatuisella tavalla jopa neuvottelemasta ja tekemästä sopimuksia työntekijäpuolen kanssa.
Verrokkimaita alemmilla palkoilla pörssiyhtiöt ovat tahkonneet omistajilleen 2000-luvulla ennätysmäiset yli 200 miljardin osingot – lähes julkisen velan määrän.
Sen sijaan investoinnit ovat reaalisesti noin kolmanneksen alhaisemmalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Puolet 200 miljardista on saanut väestömme rikkain osa, toisen puolen ulkomaalaiset omistajat.
Sitran julkaiseman raportin mukaan vuodesta 2007 vuoteen 2023 yksityissektorin kokonaistuottavuus laski yhdeksän prosenttia. Heikommin meni vain Kreikalla.
Yhteiskuntamme suurin ongelma on, miten elinkeinoelämä saadaan toimimaan investoivasti, innovoivasti, työllistävästi, tehokkaasti, yhteistyössä sekä maksamaan parempia palkkoja.
Kari Kannala
eläköitynyt asianajaja, Tornio